Koeajossa Audi A7 Sportback 3.0 TDI (180 kW) quattro

Taustaa

Erilaisten automallien määrä lisääntyy vuosi vuodelta, mutta samalla monet automallit ovat tekniikaltaan lähes yhteneviä. Audi lienee analysoinut tarkkaan MB CLS:n ja oman A5 Sportbackinsä myyntiluvut tehdessään tuotantopäätöksen A7:stä. Lähtökohta on sinänsä markkinointipoliittisesti toimiva: tehdään A6:sta näyttävämpi versio, josta saadaan tuntuva lisähinta vakiomalliin verrattuna. A7:n perän muotoilu tuntuu jakavan mielipiteitä tavanomaista enemmän. Muodon toimivuus myös riippuu selkeästi katselukulmasta. Asiaan perehtymättömän mielestä A7:n muotoilu on hyvin samankaltainen kuin A5 Sportbackissa.

Kori ja sisätilat

A7 on uutta A6 sedania 5 cm pitempi ja 3,5 cm matalampi. Suuren takaluukun alta avautuu laaja, mutta matala tavaratila. A7 on kuljetuskapasiteetiltaan täysiverinen monikäyttöauto. Takaistuimella on pääntilaa vähemmän kuin A6:ssa, mutta joissakin arkiautoissakin pääntilaa on yhtä niukasti. Polvitilaa on runsaasti ja myös leveyssuunnassa A7 vastaa A6:n tiloja. Keskimmäisen takamatkustajan olot ovat kuitenkin varsin epämukavat. Takaistuin on kokonaisuutena selvästi väljempi kuin kilpailevassa Mercedeksen CLS:ssä, jonka toisen sukupolven kanssa A7:n ensiesittely sattui samaan hetkeen.

Istuimien muotoilu on onnistunut. Vakioistuimissakin on vakiona ristiseläntuen säätö, jota aiemmissa Audien vakioistuimissa on jääty kaipaamaan. Koeajetun auton urheiluistuimissa mainiona ominaisuutena oli sivuttaistukien sähkösäätö. Edessä tilat ovat väljät eikä kuljettajaa välttämättä pakoteta istumaan sporttisen alhaalla, sillä näköalaa yläviistoon samoin kuin pääntilaa riittää istuimen ollessa korkeammallakin. Myös takana istuimen muotoilu on toimiva, vaikka pääntilaa on tehty istuinta madaltamalla, jolloin polvet nousevat korkealle.

Näkyvyys eteen on kunnossa, taakse näkymät ovat rajoittuneemmat. Pysäköintitutkien pitäisi ehdottomasti olla vakiovaruste tämän hintaluokan autossa, jossa on näin rajallinen näkyvyys taakse. Kääntöympyrän halkaisija on auton kokoon ja nelivetoisuuteen nähden tavanomainen.

Moottori ja suorituskyky

A7:n moottorivalikoima Suomessa on yksinkertainen: yksi bensa- ja yksi dieselmoottori, molemmat ahdettuja 3,0-litraisia V6:ia. Molemmissa on neliveto ja 7-portainen kaksoiskytkinvaihteisto. Dieselissä on tehoa 180 kW eli 245 hv ja vääntöä 500 Nm. Ilmoitettu kulutus on selvästi Audin aikaisempaa 3,0-litraista pienempi. 3.0 TDI tarjoaa vaivatonta suorituskykyä. Täsmällisessä 80 km/h nopeudessa kierroksia on noin 1200. Moottori vetää tässäkin tilanteessa puhtaasti, mutta pienikin kiihdytys tai nopeuden pudotus aikaansaa vaihtamisen pienemmälle. Se kuitenkin tapahtuu lähes huomaamatta. A7:n vaihteisto oli selkeästi hienostuneimmin toimiva kaksoiskytkinvaihteisto, jota olen kokeillut. Kauneusvirheenä moottorin toiminnassa on väristys tyhjäkäynnillä.

Ajettavuus, alusta ja melutaso

Koeajettu auto oli varustettu 19" kitkarenkailla eikä aikataulu antanut mahdollisuutta perehtyä ohjauksen säätöihin. Käytössä olleilla säädöillä ohjaus oli kevyt eikä ohjaustuntuma ollut paras mahdollinen. Vakiona A7:ssä on 18" pyörät. 19-tuumaisillakin alusta toimi uskomattoman hyvin. Ongelmia ei ollut urissa ja jousitus toimi mainiosti. Töyssyt ylittyivät hienostuneesti lukuun ottamatta muutamaa terävää kuoppaa, jotka tuntuivat selvemmin.

Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus

A7:n vakiovarustelu ei ole auton hintaan nähden kovin korkeatasoinen eikä juurikaan poikkea A6:sta. Sen sijaan Saksa-varustelua on täydennetty muutamilla varusteilla, kuten paremmalla audiojärjestelmällä. A7:n vakiovarusteluun sisältyy esim. xenon-valot, vakionopeussäädin, bluetooth ja sadetunnistin. Lisävarusteiden hinnat ovat vakaasti markkinoiden kalleinta tasoa ja niistä kerätään paljon ylimääräistä Saksan hintoihin verrattuna. Esim. nahkaverhoilun veroton hinta on Suomessa 2820 ja Saksassa 1930 euroa. Veroineen halvimmalle nahkaverhoilulle kertyykin hintaa Suomessa jo 3671 euroa.

A7:n sisustus asettaa jälleen mittapuun, johon kilpailijoita verrataan. Laatuvaikutelma on alan huippua ja materiaalit korkeatasoisia. Koeajetun auton saarniset puuverhoilut mattalakkoineen eivät tosin tuntuneet yhtä arvokkailta kuin vaihtoehtoiset pähkinäpuulistat. Sisustuksen muotoilu on uusi ja muusta Audi-mallistosta poikkeava. Uuteen A6:een verrattuna erot tosin ovat pienet. Merkittävin muutos on piiloon taittuva keskinäyttö. Päätarkoituksena on ilmeisesti B&O-mainen laadun tunne, kun näyttö nousee käynnistyksen jälkeen esiin. Jotenkin esillä oleva näyttö on kuitenkin ylimääräisen tuntuinen perinteiseen konsoliin integroituun verrattuna. 

Näyttö on sinänsä tyylikäs samoin kuin mittarien välissä oleva keskinäyttö, johon ei saa ihan kaikkea mielenkiintoista informaatiota samalla kerralla. Ajotietokoneen käyttö on siirtynyt ratin pyöritysrullaan. Vakionopeussäädintä käytetään valitettavasti edelleen viiksestä, jonka käyttö vaatii käytännössä otteen irrottamisen ratista. Polttoaine- ja moottorinlämpömittarit on toteutettu 8-portaisilla palkeilla, jolloin niiden antama informaatio on vain suuntaa-antava. Säilytystilaa matkustamossa on keskinkertaisesti. Hansikaslokeroon sijoitettu CD-soitin vie osansa lokerosta.

Kilpailuasetelma

A7 on hinnoiteltu MB CLS:n mukaisesti. Hintaeroa vastaavaan A6:een on lähes 12 000 euroa. Aina löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita maksamaan tämän summan tyylistä ja yksilöllisyydestä. Aito on joka tapauksessa ominaisuuksiltaan hintaluokan vaatimuksia vastaava.

3.2.2011 Timo Nurmela

takaisin