Koeajossa Toyota Corolla 1.6 ja 1.4 D-4D Linea Sol sekä Toyota Auris 2.0 D-4D Linea Sol Plus
Taustaa
Pienen perheautoluokan Toyota-kaksikosta Auris on suunniteltu Euroopassa eurooppalaisille. Japanissa valmistettu Corolla taas on maailmanauto, jonka myynnistä vain murto-osa päätyy viistoperämalleja suosivaan Eurooppaan. Corolla on perinteiseen tapaan muotoiltu varovaisesti ja persoonattomasti. Linjakkuutta on kylläkin tullut lisää edeltävään malliin verrattuna. Auris on selvästi nuorekkaampi ja rohkeampi. Omasta mielestäni se on kuitenkin liikaa lihotetun Yariksen näköinen - yhdistettynä vanhaa Starletia muistuttavaan perään. Kahden erilaisen mallin ratkaisu on kuitenkin todennäköisesti toimiva. Monilla Corollan ostajilla erottumattomuus on tärkeä valintaperuste.
Kori ja sisätilat
Uudet mallit ovat kasvaneet muilta mitoiltaan paitsi akseliväliltään edeltävään Corollaan verrattuna. Tuntuvimmat lisäykset ovat leveydessä (5 cm) ja Corollan pituudessa (14 cm). Edellinen Corolla oli tullessaan markkinoille eräs luokkansa tilavimmista autoista, mutta kilpailijat ajoivat ohi. Nyt tilaa on jälleen saatu lisää niin, että kilpailijoiden koon kasvussa pysytään mukana eikä pituussuunnassakaan enää ahdista.
Corollan takaistuimella yli 180-senttisen matkustajan pää ottaa kattoon. Aurisissa tätä ongelmaa ei ole. Polvitilaa on riittävästi pidemmällekin matkustajalle, mutta Corollan takaistuimella pitkä takamatkustaja joutuu valuttautumaan niin, että polvet ottavat kiinni etuistuimeen. Takaistuin on mukavuudeltaan tavanomainen. Etuistuimet ovat hieman pienikokoiset. Corollassa selkänojan yläosa kaartuu taakse niin, ettei se tue yläselkää. Aurisin istuin on tältä osin parempi. Molemmissa malleissa selkänojan säätö on portaallinen. Ei uskoisi, että Euroopassa suunnitellussa Aurisissa on jouduttu turvautumaan tältä osin antiikkiseen japanilaisratkaisuun.
Aurisin tavaratila on 354-litraisena luokassaan tavanomaisen kokoinen. Tilan laajentaminen käy helposti, mutta vaakatasoon takaselkänojat eivät laskeudu. Corollan perinteisen kontin tilavuus on 450 litraa. Rajoittavana tekijänä on nykyisten sedanien tapaan lastausaukon pienuus. Tavaratilan saranat ovat vanhanaikaista mallia ja niille täytyy muistaa varata tilaa.
Corollan kuljettajan paikalta näkee konepellin, Aurisin keula laskee näkymättömiin. Aurisin takalasinpyyhin pyyhkii pienen alueen lasin toisesta reunasta. Etupilarit peittävät Aurisissa näköaloja enemmän eikä pikkuikkunasta ole juurikaan hyötyä. Ulkopeilit ovat riittävät. Kylkilistat ja puskurilistat puuttuvat molemmista.
Moottori ja suorituskyky
Moottorivalikoima on molemmissa malleissa sama: 1,4- ja 1,6-litraiset bensakoneet ja 1,4- ja 2,0-litraiset dieselit. Aurikseen saa lisäksi 2,2-litraisen tehodieselin. Tehokasta bensakonetta ei toistaiseksi ole tarjolla. 1,6-litraisen bensakoneen ja 1,4-litraisen dieselin yhteydessä saa automatisoidun manuaalivaihteiston. Varsinaista automaattivaihteistoa ei ole saatavilla.
Uusi 1,6-litrainen bensakone (91 kW/124 hv) on kokoisekseen varsin suorituskykyinen. Voimaa on tarjolla tasaisen varmasti läpi kierroslukualueen. Kierroksia käytettäessä Toyotan tuttu murina nousee esiin.
1,4-litraisessa dieselissä on tehoa 66 kW/90 hv. Se jää suorituskyvyltään jälkeen 1,6-litraista bensakonetta ja vaihteita joutuu käyttämään dieselin tyyliin selvästi enemmän. Viitosella ohituskiihtyvyys on heikko. Kadunkulmat menevät nikotellen kolmosella, mutta varsinaisella vetoalueellaan moottori on pirteä. Moottori on dieseliksi hiljainen eikä satunnainen matkustaja välttämättä tunnista moottoria dieseliksi.
2,0-litraisen dieselin (93 kW/126 hv) nykyversio esiteltiin vuotta aikaisemmin Avensikseen. Tämän moottorin yhteydessä vaihteisto on 6-vaihteinen. Kuutosella kiihtyvyys on odotetusti laimeaa, mutta oikealla vaihteella voimaa on vähintäänkin riittävästi. Moottorin nakutus on selvästi pikkusisartaan voimakkaampaa.
Ajettavuus, alusta ja melutaso
Edellisessä Corollassa ajettavuus saatiin kuntoon malli-iän puolivälissä tehdyssä faceliftissä. Uudessa Corollassa kehitystä tässä suhteessa ei ole tapahtunut. Ohjaus on jopa aikaisempaa huonompi. Keskialueella on epämääräistä tahmeutta ja ohjaus palauttaa hieman puutteellisesti. Suuntavakavuus sinänsä on ongelmaton, mutta tuulisten olosuhteiden osalta täytyy jättää varaus. Tämän kaltaisella ohjauksella varustetut Toyotat ovat usein olleet rasittavia ajettavia sivutuulessa. Kokonaisuutena ajettavuutta voi kuitenkin kehua yllätyksettömäksi.
Aurisin ohjautuvuus on Corollaa terävämpää. Ohjauksessa on samaa epämääräisyyttä kuin Corollassakin, mutta lievempänä. On makuasia, kumpi autoista miellyttää ajettavuudeltaan enemmän. Minä arvostan Corollan leppoisuutta. Kaupunkiajossa molemmat ovat kotonaan. Taajama-ajo on helppoa ja ketterää.
Jousituksen osalta Corollassa on onnistuttu kiitettävästi. Koeajon aikana tiet olivat osittain poljetulla jäällä. Corollan tasolle näissä olosuhteissa selviävät harvat isommatkaan autot. Aurisin alusta on hieman jämäkämpi ja pikkutöyssyt tuntuvat terävämpinä. Lisäksi menossa on mukana pieni tärinä. Auris ei tässä suhteessa erotu luokan keskitasolta.
Jousituksen lisäksi Corollan vahvuuksia on meluttomuus. Kitkarenkaiden ääni on vaimea eikä tuuli suhise. Tässä kokoluokassa samaan pystyy vain Mégane. Aurisissa tuulen suhinaa on hieman enemmän, mutta rengasmelua on siinäkin kohtuullisen vähän.
Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus
Corollan ja Aurisin perusmalli on Linea Terra, jonka varusteluun sisältyy mm. manuaali-ilmastointi, ESP, 7 turvatyynyä ja aktiiviset pääntuet. Linea Sol maksaa 1300-1550 euroa lisähintaa. Rahalla saa mm. ilmastointiautomatiikan, stereoiden säätimet rattiin, sumuvalot, nahkaratin, korinväriset peilinkotelot ja ovenkahvat sekä kromimaskin. Linea Sol Plus sisältää Corollassa mm. vakionopeussäätimen, sadetunnistimen ja avaimettoman sisäänkäynnin ja käynnistyksen. Aurisin Linea Sol Plussassa on lisäksi ksenonvalot. Lisävarustevalikoima on melko suppea.
Corollan sisustus on konservatiivinen. Aurisissa on persoonallinen siltamainen keskikonsoli, jossa vaihdevipu on korkealle sijoitettuna hyvin käsillä. Mittarien ulkonäkö poikkeaa molemmissa tavanomaisesta. Valaistuna mittarit ovat oranssin keltaisia. Avain on perusmalleissa tavanomainen. Käynnistysnappi on järkevästi vain avaimettomasti käynnistettävässä Linea Sol Plussassa. Linea Sol -mallien alumiininvärinen keskikonsoli ja automaatti-ilmastoinnin käyttökytkimet ovat tyylikkäät.
Kojetaulu on kokonaisuutena viimeistellyn oloinen, mutta muovilaatu ei ole erityisen laadukasta. Enemmän laatuvaikutelmaa laskee kuitenkin istuinverhoilu, joka Linea Sol -malleissakin on varsin arkinen. Ainoa sisustusväri on musta lukuun ottamatta Plus-mallia, jonka yhteydessä verhoilun saa myös vaalean beigenä. Hansikaslokeroita on kaksi. Hallintalaitteet on pääosin hyvin sijoitettu. Ulkopeilien säätö ja vakionopeussäätimen käyttöviiksi olisi voitu sijoittaa paremminkin eikä istuinlämmittimen katkaisin ole myöskään kaikkein selkein. Polkimet toimivat sujuvasti heti ensi metreistä alkaen. Corollassa on vanhanaikaisesti tavaratilan avausvipu, joten ulkoa tavaratilaa ei saa auki muuten kuin avaimella. Vanhanaikaista on myös se, että konepellissä ei ole kaasujousia.
Kilpailuasetelma
Suunnittelun lähtökohta vaikuttaa hyvin harkitulta. Aurisissa on ripaus nuorekkuutta ja persoonallisuutta. Corolla on tehty varman päälle konservatiivisille asiakkaille. Corollassa on muutamia vanhanaikaisia yksityiskohtia, kuten tavaratilan saranat ja avausvipu sekä portaallinen selkänojan säätö. Toisaalta ostajakunta arvostaisi varmasti myös kylkilistoja. Useimmilta ominaisuuksiltaan Corolla on kuitenkin kehittynyt sen verran, että mallin perinteinen ostajakunta pysyy tyytyväisenä ja uusiakin ostajia pystytään houkuttelemaan. Japanissa valmistetun auton luotettavuuteen uskotaan ja mukavuus ja meluttomuus houkuttelevat.
Auris on ristiriitaisempi tuttavuus. Nuorten uuden auton ostajien määrä on rajallinen ja vanhempia kaikki ratkaisut eivät viehätä. Ajettavuudessa on uutta otetta, mutta kokonaisuutena alusta ei nouse luokan keskitasoa ylemmäksi. Tilaa autossa on hyvin. Hinnaltaan molemmat mallit sijoittuvat sopivasti hieman luokan keskitason yläpuolelle.
4.2.2007 Timo Nurmela