Koeajossa BMW 525dA
Taustaa
Kuudennen sukupolven BMW 5 (F10) on irtiotto edeltäjän Bangle-designista - nyt auto on jälleen kaunis. Kyljissä on aikaisempaa vahvempia muotoja, keula taas on muotoiltu varsin pehmeästi. Teknisten parannusten lista on yllätyksetöntä luettavaa. Kori on entistä jäykempi, moottorit taloudellisempia ja automaattivaihteistot 8-vaihteisia. Uusi lisävaruste on 7-sarjaan jo aikaisemmin esitelty nelipyöräohjaus.
Kori ja sisätilat
F10 on kasvanut tavanomaiseen tapaan. Merkittävintä on akselivälin kasvaminen 8 sentillä. Kasvu näkyy monesta nykyuutuudesta poiketen myös takaistuimella. Ahtaana tunnetusta 5-sarjasta on parissa mallisukupolvessa kasvanut melko tilava auto. Vain takajalkatilan osalta kilpailijoilla on tarjottavana parempaa. Muotoilultaan takaistuin on suunnattu vahvasti kahdelle matkustajalle ja keskikonsoli vie myös jalkatilat kolmannelta. Pääntilaa on varsin hyvin eikä sitä ole tehty madaltamalla istuinta kohtuuttomasti. Istuinmukavuus takana on hyvä ja käynti takaistuimelle entistä helpompaa.
Takaistuimelta katseltuna tunnelma on avara. Edessä tunnelma on tiiviimpi massiivisen keskikonsolin takia. Etuistuimia on kolmea mallia. Perusversio on tavanomaista tasoa, mutta ajoasennosta saa edeltävää mallia paremman. Urheiluistuimet ja kalleimmat Comfort-istuimet tarjoavat markkinoiden parhaimmistoon yltävää istuinmukavuutta. Ristiseläntuen säätö on vakiona vain Comfort-istuimissa.
Tavaratila on hieman kilpailijoita pienempi ja tasainen keskiosa on kapea. Kääntyvä takaselkänoja on edelleen lisävaruste. Tavaratilan pohjan alla on syvä, mutta pienehkö lokero. Tavaratilan aukko on sedaniksi varsin suuri.
Näkyvyys eteen on hyvä ja ulkopeilit ovat reilun kokoiset. Korkean perän ja alas laskeutumattomien pääntukien takia takanäkyvyys jää puutteelliseksi. Kääntöympyrä on entisissä lukemissa eli luokassaan kohtuullisen kokoinen, mutta selvästi MB:tä suurempi.
Moottori ja suorituskyky
Moottoreitaan BMW on päivittänyt tiheään tahtiin, mutta jälleen moottoririntamalla on paljon uutta. Moottoreiden iskutilavuudessa BMW ui vastavirtaan: kaikki 6-sylinteriset moottorit on kasvatettu 3,0-litraisiksi. Bensiinimoottorit ovat 523i (150 kW/204 hv), 528i (190 kW/258 hv), ahdettu 535i (225 kW/306 hv) sekä ahdettu V8 550i (300 kW/407 hv). Dieseltarjonnasta löytyy malliston halvin ja ainoa 4-sylinterinen eli 520d, jonka teho on noussut lukemiin 135 kW/184 hv. Vielä 10 vuotta sitten tämä lukema saatiin 530d:stä. 3,0-litraisista dieseleistä markkinoille tulevat alkuvaiheessa 525d (150 kW/204 hv) ja 530d (180 kW/240 hv). Näiden moottori on uusi, ensimmäisenä 730d:ssä nähty. Koeajettu auto oli 525dA. Voimaa oli riittävästi, eikä missään vaiheessa tuntunut siltä, että kyseessä olisi matalaviritteinen versio. Uusi 8-vaihteinen automaatti toimi kaikilta osin miellyttävästi. 525d:n ilmoitettu kulutus on litran 520d:tä korkeampi, vaikka tehoa on vain 20 hv enemmän.
Ajettavuus, alusta ja melutaso
Koeajo rajoittui tässä vaiheessa 20 minuutin lenkkiin autolla, jonka matkamittarissa oli koeajon alkaessa 7 km. Niinpä ajettavuudesta ei vielä tullut täsmällistä käsitystä. Ohjaus on nyt sähkötehosteinen, mutta ohjaustuntuma on hyvä. Hitaassa nopeudessa ohjaus on tavanomaista raskaampi. Jousitusta on edeltävään malliin verrattuna muutettu pehmeämmäksi. Jousitus tuntuu mukavalta niin kauan, kun tienpinta on melko tasainen. Suurissa routaheitoissa volvomaista kimmoisuutta on liikaa ja jousituksen liikkeet ovat laajoja. Koeajon jälkeen piti vielä käydä ajamassa sama reitti omalla Audilla ja tie todellakin tuntui selkeästi tasaisemmalta.
Melutasossa ei ole tapahtunut olennaista kehitystä, mutta eivätpä kilpailijat ole edelleenkään päässeet samalle tasolle, missä BMW 5 on ollut jo kahden mallisukupolven ajan. Kuutosdieselin käynti on yhtä kaunista ja hiljaista kuin ennenkin.
Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus
Varustelu on edelleen jätetty tasolle, joka vaatii hieman täydennystä. 520d:hen saa 560 eurolla Business-paketin, johon sisältyvät xenon-valot, ilmastointiautomatiikka, kääntyvät takaselkänojat ja parkkitutka eteen ja taakse. Nämä perusvarusteet maksavat 525d:hen 3 585 euroa. Metallivärin lisähinta on runsaat 1 300 euroa ja nahkaverhoilun noin 2 700 euroa. Vakiovarusteena on mm. aktiiviset pääntuet, sadetunnistin ja vakionopeussäädin.
Sisustus on persoonallinen, moderni ja tyylikäs. Alumiini- tai puulistoista joutuu tosin edelleen maksamaan lisähintaa. Koeajoauton sisustusta ei ollut valittu kovin hyvällä maulla, kun vaaleaan nahkaan oli yhdistetty musta kattoverhoilu ja alumiinilistat. Mutta oikeilla valinnoilla kokonaisuus on eräs markkinoiden tyylikkäimmistä ja jopa perushintainen sisustus perusmustana näyttää paremmalta kuin eräissä muissa saksalaisautoissa.
Käyttöjärjestelmä perustuu iDrive-valikko-ohjaukseen, joka on nykyään varsin helppokäyttöinen. Turhaa päänvaivaa satunnaiselle käyttäjälle sen sijaan aiheutetaan edelleen keskiasentoon palautuvilla viiksillä ja hieman samanlaista logiikkaa noudattavalla automaattivaihteiston valintavivulla. Kuvittelisi, että opastusta vaativa vaihteenvalitsin rajoittaisi myyntiä esim. autovuokraamoille. Vakionopeussäätimen käyttökytkimet on ilahduttavasti palautettu ohjauspyörään. Kaasujalalle ei edelleenkään löydy luontevaa paikka vakionopeussäätimen käytön aikana. Hansikaslokero on epäkäytännöllinen. Lämmityslaite käyttäytyi talvisäässä sivistyneesti: se piti tuulilasin huurteettomana ja jalat lämpimänä ilman ääntä tai tuntuvaa puhallusta. Laatuvaikutelma on selkeästi parantunut edeltävään malliin verrattuna ja lähestyy luokan kärkeä.
Kilpailuasetelma
Viitossarjan haluttavuus on noussut merkittävästi edeltäjään verrattuna ja ominaisuudet riittävät luokan kärkitasolle. 520d:n perushinta lähtee manuaalivaihteisena 50 000 euron alapuolelta, mutta 525dA nousee Business-varustelua vastaavin varustein 65 000 euroon. Tämä saa kaipaamaan taloudellisempaa 523d:tä, jonka verot jäisivät alhaisemmiksi. MB E 250 CDI:n hinta jää vastaavin varustein pari tonnia BMW:n alapuolelle. Audi A6 2.7 TDI Quattron saa alle 60 000 eurolla.
20.3.2010 Timo Nurmela