Koeajossa Citroën C1 1.0i SX/Toyota Aygo+
Taustaa
Kuten tunnettua, pääosin Toyotan kehittämää ja Tsekissä valmistettavaa 3,4-metristä miniautoa myydään nimillä Citroën C1, Peugeot 107 ja Toyota Aygo. PSA:n tuotteiden ja Aygon suurin ero on keulan muotoilu, joka Toyotassa on hieman persoonallisempi. Kaikki merkit päätyivät tuomaan miniautonsa myös Suomen markkinoille, vaikka meillä tämän kokoluokan autojen myynti on hyvin vähäistä. On kuitenkin muistettava, että aikoinaan Polo ja Fiesta eivät olleet juurikaan näitä kolmosia suurempia. Tämä koeajoraportti perustuu lyhyisiin koeajoihin sekä C1:llä että Aygolla.
Kori ja sisätilat
Miniautomarkkinoiden ikinuoret vanhukset, Twingo ja Ka ovat markkinoilla vain 3-ovisina. Näistä Ka:n takaistuintilat ovat hyvin ahtaat. Uudemmat tulokkaat Matiz, Picanto ja Panda taas ovat aina 5-ovisia ja niissä on myös auttavasti keskikokoisille matkustajille riittävät takaistuintilat. Kolmikko on tarjolla sekä 3- että 5-ovisena. Takaistuimella on riittävästi pääntilaa, mutta polvitila loppuu jos sekä edessä että takana istuu 180-senttinen. Kokonaisuutena tiloissa ei ole suurta eroa edellä lueteltuihin 5-ovisiin. Näistä Matiz erottuu kapeudellaan.
Kolmikossa leveys on etuistuimiakin ajatellen riittävä ja itse asiassa etuistuimille on hyvin tilaa pitkällekin kuljettajalle. Istuimet on sijoitettu korkealle, mutta 147 sentin korkeus takaa sen, että pääntilaa riittää. Etuistuimet on sijoitettu oviaukkoon nähden varsin eteen, joten käynti etuistuimille on yllättäen hieman tavanomaista vaikeampaa. Taakse kulku vaatii akrobatiaa 3-ovisessa mallissa. Istuimien muotoiluun ei ole paljon panostettu. Harvassa autossa sivutukea on näin heikosti ja reisituki jää myös puutteelliseksi.
Tavaratila on hyvin pieni. Sinne sopii lähinnä muutama ostoskassi. Kustannusten säästämiseksi ja korin jäykkyyden lisäämiseksi takaluukusta on tehty hyvin pieni, takaluukku on kokonaan lasia. Niinpä nostokynnys on suuri. Tavaratilan laajentaminen on helppoa, sillä ainoastaan selkänoja kaatuu. Selkänoja jää kymmenisen senttiä tavaratilan pohjaa ylemmäksi.
Näkyvyys eteen on hyvä, mutta taakse ja varsinkin takaviistoon näkyvyys on puutteellinen. PSA:n tuotteissa on paremmin varustetussa mallissa oven osalta kylkilistat, Toyotassa ei. Tuulilasin pyyhintä ei saa nostettua pystyyn. Kääntöympyrän koko vastaa sitä, mitä auton koon perusteella arveleekin. Ahtaissakin paikoissa on siis helppo pyöriä.
Moottori ja suorituskyky
Kolmikon bensamoottori on Toyotan valmistama ja diesel (jota ei tuoda Suomeen) PSA:n. 3-sylinterinen 1,0-litrainen bensakone (50 kW/68 hv) on sama kuin uudessa Yariksessa. Auto on 200 kg Yarista kevyempi, mutta suorituskyky ei vaikuta yhtään pirteämmältä. Tähän saattaa pidempien välityssuhteiden lisäksi osittain vaikuttaa äänieristys: koneen dieselmäinen pörinä rajoittaa kaasupolkimen käyttöä huonommin eristetyssä autossa. Suorituskykyä voi kuitenkin kuvailla riittäväksi: liikenteen rytmissä pysyy vaivattomasti. Pitkällä viitosvaihteella vauhtia saa kuitenkin kerätä pitkään, jos esimerkiksi rajoituksen vaihtuessa 80:sta 100:ksi ei vaihda pienemmälle. Moottori on sinänsä luonteeltaan sitkeä.
Ajettavuus, alusta ja melutaso
Pieni auto on luonnollisesti tarkoitettu ensisijaisesti kaupunkiin, mutta maantielläkin sillä selviää. Paljaalla maantiellä meno on yllättävänkin vakaata, mutta jäisissä urissa auto muuttuu vaikeaksi ajettavaksi. Osittain tämä johtuu ohjauksesta, joka jättää tuntuman tienpinnan tapahtumiin varsin etäiseksi. Autolla on vaikea ajaa suoraan, kun ohjauksesta ei välity tietoa milloin se on keskiasennossa. Ohjaus on myös yllättävän hidas.
Jousitus on melko kova, mutta auton koon huomioiden sitä ei voi moittia epämukavaksi. Luokkaa suuremmat autot tarjoavat kuitenkin miellyttävämpää menoa.
Melutaso on luonnollisesti korkea autossa, jonka rakentamisessa säästäminen on ollut keskeistä. Maantienopeudessa rengasmelu on erittäin voimakasta ja moottori nostaa äänitasoa entisestään. Radion kuunteleminen tai keskustelu eivät onnistu ongelmitta.
Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus
Varustelu on erittäin niukka verrattuna vaikkapa Pandaan tai 1,0-litraiseen Matiziin. Perusmalleissa on ohjaustehostin, ohjauspyörän korkeussäätö, CD/radio ja ABS-jarrut. Peugeotissa ja Citroënissa on 2 turvatyynyä, Toyotassa lisäksi sivuturvatyynyt. Peugeotissa ja Citroënissa on pääntuet takana.
Kalliimpi varustetaso on Citroënilla SX, Toyotalla Aygo+. Sen anti jää hintaan verrattuna vähäiseksi: korin väriset peilit ja ovenkahvat, parempi verhoilu, 2-osainen takaselkänoja, Isofix-lastenistuinkiinnikkeet, keskuslukituksen kauko-ohjaus ja sähkötoimiset etuikkunat. Toyotassa lisäksi takakaiuttimet, pääntuet takana ja ikkunaturvatyynyt, PSA:n tuotteissa sivuturvatyynyt.
Puuttumaan jää vaikkapa ilmastointi (Citroënilla 650 euroa), istuinlämmittimet (Citroënilla 295 euroa), kierroslukumittari ja lämmitettävät ulkopeilit. Sisävalon ovikytkin on vain kuljettajan ovessa. Erikoista on myös sähkölaseilla varustetuissa malleissa se, ettei matkustajan ikkunaa saa avattua kuin matkustajan oven kytkimestä.
Hallintalaitteissa erikoisinta on pystysuunnassa liikuteltavat lämmityslaitteen säätimet, joiden käyttö on tavanomaista vaikeampaa. Polttoainemittari on kuusiportainen digitaalipalkki, joten kovin tarkka lukema ei selviä. Mittaritaulu liikkuu ohjauspyörän korkeussäädön mukana.
Sisustuksessa näkyy muotoilijan kädenjälki, mutta ennen kaikkea säästäminen: ovet ovat suurelta osin paljasta peltiä ja hansikaslokerossa ei ole kantta. Muita säilytyslokeroita on kyllä kohtuullisen runsaasti.
Kilpailuasetelma
Citroën C1:n ja Peugeot 107:n alkaen-hinta on 11 690 euroa, Toyota Aygon 11 950 euroa. Suurin ongelma on se, että Ford Ka maksaa vain 10 990 euroa ja se on ominaisuuksiltaan parempi auto. Tsekkiläiskolmikko jää joiltakin osin varsin kauas Yarisin ja sen kilpailijoiden ominaisuuksista. Monessa tapauksessa vähän käytetty pikkuauto on järkevämpi ostos kuin C1, 107 tai Aygo.
2.4.2006 Timo Nurmela