Koeajossa Renault Clio 1.4 Confort
Taustaa
Edellinen Renault Clio esiteltiin vuonna 1998. Silloin pikkuautot olivat vielä pieniä. 2000-luvulla esitellyt mallit tarjosivat aikuisillekin kelvolliset takaistuintilat ja Clio alkoi nopeasti tuntua vanhanaikaiselta. Asiaan vaikutti myös auton ulkonäkö, jonka takia se menetti ranskalaisten välisessä kilpailussa markkinoita Peugeot 206:lle. Nyt pikkuautojen mitat ovat saavuttaneet neljän metrin rajan ja myös Clio on kasvanut luokan kärkitasolle. Ulkonäkökin on linjakkaampi, mutta keulan muotoilussa olisi voinut käyttää hieman reippaampiakin otteita.
Kori ja sisätilat
Uuden Clion sisätilat ovat hyvinkin luokkaa suuremmat kuin edeltäjässä, vaikka uudet turvallisuusratkaisut vievät tilaa. Suurentunut korkeuskin lisää osaltaan tiloja. Takaistuimella on nyt tilaa 185-senttiselle matkustajalle samanmittaisen takana. Fiatin uusi Punto tarjoaa kylläkin vielä hivenen väljemmät tilat ja ulkomitoiltaan selvästi pienempi Yaris pääsee samaan väljyyteen. Takaistuimen mukavuus on Cliossa hyvä. Etuistuimet ovat istuinosaltaan hieman lyhyet ja perinteiseen tapaan pehmeähköt, mutta tarjoavat hyvän tuen. Kokonaisuutena ihan hyvät istuimet pikkuautoksi. Ohjauspyörä säätyy vain korkeussuunnassa, mutta ainakaan itse en jäänyt pituussäätöä kaipaamaan.
Tavaratila on litratilavuudeltaan luokkansa suurimpia ja muodoltaan selkeä, vaikka Renaultin suosimien vääntösauvajousien sijasta takana onkin nyt enemmän tilaa vaativat kierrejouset. Myös laajennetun tilan pituus on auton kokoon nähden hyvä. Kääntyvän istuinosan ansiosta takaistuimen selkänoja saadaan täysin vaakasuoraan. Halvimmassa mallissa takaistuin on yllättäen yksiosainen.
Näkyvyys on tavanomaista pikkuautoluokan tasoa. Konepelti laskee etuosastaan näkymättömiin, mutta lyhyen keulan sijainnin pystyy helposti päättelemään. Takaistuin on kohtuullisen korkea, mikä parantaa näkyvyyttä. Ulkopeilien näyttämä on rajallinen ja kaistaa vaihdettaessa viereisellä kaistalla oleva auto jää näkymättömiin. Kääntöympyrä on metriä suurempi kuin Yariksessa.
Moottori ja suorituskyky
Clion perusmoottori on tuttu 1,2-litrainen, jossa on tehoa 55 kW/75 hv. Suosituimmaksi nousee todennäköisesti koeajettu 1,4-litrainen (72 kW/98 hv). Tehokkain bensamoottori on toistaiseksi 1,6-litrainen (82 kW/112 hv). Dieseleistä Suomessa on hinnoiteltu vain heikkotehoisin eli 68-hevosvoimainen (50 kW). 1,4-litrainen 16-venttiilinen bensakone on kokoluokkansa parhaimmistoa. Se on kierroksia käytettäessä pirteä, mutta tarjoaa pienillä kierroksilla hyvän sitkeyden. Kadunkulmissa kolmonen on käyttökelpoinen vaihde.
Ajettavuus, alusta ja melutaso
Ajo-ominaisuuksia arvioitaessa päällimmäiseksi nousee valitettavasti jälleen tunnoton ohjaus. Jotain kehitystä on tapahtunut nykyisen korimallin Méganen alkuaikoihin verrattuna, mutta edelleen ohjauksen palautus on heikkoa ja tuntuma tienpinnan tapahtumiin jää ohueksi. Ohjauspyörän kääntämiseen tarvittava voima vaihtelee eri tilanteissa tavanomaista kevyemmän ja raskaan välillä. Ohjauksen tekemisessä voisi ottaa oppia vaikka Yariksesta, jos eurooppalaiset eivät kelpaa malliksi. Muilta osin ajettavuus on ongelmatonta.
Jousitusmukavuus on Clion parhaita ominaisuuksia. Tältä osin ollaan luokan kärkitasolla. Käyttäytymisessä on tiettyä ison auton tuntua. Suuremmat epätasaisuudet ylittyvät mallikkaasti eivätkä poikittaissaumat tai pienet kolot aiheuta turhia täristyksiä matkustamoon. Tästä huolimatta jousitusta ei voi moittia liiallisesta pehmeydestä.
Toinen Clion vahvuus on melutaso pikkuautoluokan yleiseen tasoon suhteutettuna. Vallitseva melunlähde ovat perinteiseen tapaan renkaat. Moottorin ääni on sivistynyt, mutta nousee kuuluviin yli 100 km/h nopeuksissa.
Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus
Clio tuodaan Suomeen niukasti varusteltuna. Edeltäjän loppuvaiheen Premium- ja Storia-malleihin verrattuna takapakkia otetaan reippaasti. Perusmallissa on vakiona ABS-jarrut, 4 turvatyynyä, kauko-ohjattu keskuslukitus, ajotietokone ja sumuvalot. 700 euroa kalliimpi Confortkaan ei tuo vielä paljon lisää: siinä tulee pääturvatyynyt, sähkölasit edessä, 2-osainen takaselkänoja ja hansikaslokeron valaistus. Kalliimmat Expression ja Dynamique parantavat lähinnä sisustuksen tasoa ja tuovat mukanaan manuaalisen ilmastoinnin, joka halvempiin malleihin maksaa 890 euroa.
Sähkötoimiset ja lämmitettävät peilit maksavat 190 euroa (ei saa perusmalliin), radio/CD maksaa halvimmillaan 450 euroa. Kuljettajan istuimen korkeussäädön hinta on 190 euroa, vakionopeussäätimen 300 euroa ja ESP:n 700 euroa. Metallivärin lisähinta on 450 euroa. Värivalikoima on laaja ja metalliväreistä löytyy pirteitäkin vaihtoehtoja.
Clion sisustus oli suuri pettymys verrattuna Frankfurtissa syksyllä esiteltyihin Expression- ja Dynamique-malleihin. Monet kilpailijat tarjoavat pehmeää pintaa jo perusmalleissaan, mutta Cliossa kovaa muovia riittää. Ovissakin on minimaaliset kangaspalat vain takaosissa ja alue, johon kädellä kosketaan on kovamuovia. Ohjauspyörässä on luonnollisella kosketusalueella kovat ja kulmikkaat pahkat, jotka osaltaan heikentävät "käteen sopivuutta." Kaasujalan polvi nojaa keskikonsolin kovaan nurkkaan. Sisustuksen antama vaikutelma on sinänsä siisti ja sisustuksen muotoilu nykyaikainen. Perusmallien sisustuksen väri on musta ja istuimissa on sinistä kuviointia.
Kytkin ottaa kiinni poikkeuksellisen ylhäällä eikä kaasun välityksessäkään ole täysin onnistuttu. Mittaristo on kallistettu oudosti viistoon kulmaan. Lämmityksen ja radion säätimet vaativat tavanomaista enemmän huomiota. Säilytystiloja ei ole kovin runsaasti.
Kilpailuasetelma
Cliossa suuret asiat ovat luokan kärkitasoa ohjausta lukuun ottamatta. Kotoisaksi oloaan on kuitenkin vaikea tuntea. Niukka varustelu ja karu sisustus johtuvat ilmeisesti luokan kovista hintapaineista. Hinnaltaan Clio sijoittuu luokkansa keskitasolle.
15.3.2006 Timo Nurmela