Koeajossa Land Rover Freelander 2 2.2 TD4 HSE
Taustaa
Lähes kymmenen vuoden malli-ikään ehtinyt ensimmäisen sukupolven Freelander oli ominaisuuksiltaan melko vaatimaton auto eikä se esimerkiksi viimeistelyn tasoltaan vastannut sitä laatutasoa, jota merkki pyrkii nykyään edustamaan. Fordin omistuksessa kehitetty toisen sukupolven Freelander tekee irtioton luokkaa hallitsevasta aasialaismassasta ylellisempään suuntaan. Ulkonäkö on rehellisen maasturimainen eikä sen perusteella aivan heti arvaisi, että autossa on sama pohjalevy kuin uudessa Mondeossa ja Volvossa.
Kori ja sisätilat
Ulkomitoiltaan 4,5-metrinen Freelander on varsin lähellä muita keskiluokan katumaastureita eikä 174 cm:n korkeuskaan ole suurempi kuin vaikkapa RAV4:ssä. Varapyörä on sijoitettu tavaratilan pohjan alle ja takaluukku aukeaa ylöspäin. Hyvä niin, vaikka tavaratilan pohja onkin hyvin korkealla. Tilaa tavaroille on hyvin ja takaistuin kääntyy niin, että istuinosat tulevat vaakatasoon. Pieni kynnys tavaratilan pohjaan verrattuna kuitenkin jää istuinten kohdalle.
Takaistuimelle käynti on hieman ahdasta ja takamus kerää kurat pyöränkotelosta. Kun penkille on päässyt, tilaa on riittävästi täysikokoiselle takamatkustajalle. Polvet tosin hipovat etuistuimen selkänojaa. Takaistuin on ryhdikäs ja istumamukavuus hyvä, vaikka istuimen etureuna saisikin olla korkeampi. Etuosan tilat Freelanderissa ovat avarat. Etuistuimet ovat suurikokoiset ja sijaitsevat lähes yhtä korkealla kuin takana. Ristiseläntuki ei sopinut ainakaan minun selälleni.
Näkyvyys korkealta on hyvä ja auton kulmat selkeästi hahmotettavissa. Peilit ovat erittäin suurikokoiset. Etupilarit ovat paksut, mikä hieman heikentää näkymiä. Kääntöympyrän halkaisija on ketterimpiä kilpailijoita suurempi.
Moottori ja suorituskyky
Freelanderiin on tarjolla kaksi moottoria: Ford/PSA:n 2,2-litrainen diesel ja Volvon 3,2-litrainen bensakone, joka ei ominaisuuksiltaan edusta aivan kokoluokkansa parhaimmistoa. Diesel on Freelanderiin hyvä valinta varsinkin, kun se on bensakonetta halvempi. 6-vaihteinen automaattivaihteisto on tulossa dieseliin alkukesästä, joten koeajettu auto oli varustettu 6-vaihteisella manuaalilla. Se tekee ajamisesta hieman työlästä.
Moottorin veto aivan tyhjäkäynnin tuntumassa on heikkoa ja sammumistaipumus markkinoiden kärkitasoa. Tässäkin suhteessa automaattivaihteisto olisi paikallaan. Pienikin kierrosten lisäys tuo esiin moottorin todellisen luonteen. Voimaa on tasaisen vahvasti ja 11,7 sekunnin kiihtyvyysaika tuntuu realistiselta. Ohitukset vaativat vaihteen pienentämistä kuutoselta. Dieselin hiukkassuodattimesta pyydetään 1150 euroa ja sen yhteydessä teho putoaa 160 hevosvoimasta 152:een. Suodatin jääneekin monelta ottamatta, kun ei sen puutteesta Suomessa toistaiseksi mitenkään rangaista. Maastovaihdetta Freelanderissa ei ole.
Ajettavuus, alusta ja melutaso
Ajossa Freelanderin laatuauton ominaisuudet pääsevät esiin. Auto on selkeästi aasialaiskilpailijoitaan parempi ajettava. Alusta on jämäkkä ja reagointi ohjausliikkeisiin tässä autoluokassa ennennäkemätöntä. Ohjaus on kevyt, mutta kiitettävän tunnokas. Suuntavakavuus on hyvä ja kaarrekäytöksestä puuttuu maastureille tyypillinen huojakkuus, kallistelua kylläkin esiintyy.
Kovan alustan kääntöpuolet tulevat esiin jousitusmukavuudessa. Menossa on mukana jatkuva tärinä ja poikittaissaumat ja muut epätasaisuudet paitsi tuntuvat, myös kuuluvat. Neliveto kytkeytyy tarpeen tullen useimpia kilpailijoita nopeammin Haldex-kytkimen avulla. Perusmallia lukuun ottamatta autossa on vakiona Terrain Response -järjestelmä, jolla voidaan vaikuttaa mm. nelivedon ja ajonvakautuksen toimintaan. Lisäksi järjestelmään kuuluu edeltäjän tapaan alamäkihidastin. Maasto-ominaisuudet Freelanderissa lienevät luokan parhaat. Niitä ei nyt testattu, mutta lumihangessa auto eteni vakuuttavan tuntuisesti.
Myös melutason osalta Freelander tuntuu laatuautolta. Rengasmelu on hyvää henkilöautotasoa. Diesel käy nelisylinteriseksi värinättömästi ja ääni on sivistynyt.
Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus
Freelander tarjoaa neljä varustetasoa ja kattavan lisävarustevalikoiman. Perusmallissa eli E:ssä mukavuusvarustelu on niukkaa, mutta turvavarustelu sisältää aina 7 turvatyynyä, ESP:n ja kaikki tavanomaiset ominaisuudet. Ilmastointi on manuaalinen. Lisäksi vakiona on aluvanteet, radio/CD ja varashälytin. S-malli esustaa tämän hintaluokan autojen normaalitasoa. Siinä on E:n lisäksi mm. vakionopeussäädin, stereoiden säätö ratista, tavaratilan näkösuoja, automaatti-ilmastointi, ajotietokone, varapyörä, sadetunnistin, sumuvalot ja ajovalonpesurit.
SE- ja HSE-malleissa on S:n lisäksi luksusvarusteita. SE:ssä on mm. kangas/nahkaverhoilu, sähkösäätöiset etuistuimet, tasokkaampi audiojärjestelmä ja parkkitutkat edessä ja takana. HSE:ssä on mm. nahkaverhoilu, CD-vaihtaja ja bi-xenon -ajovalot. Useimmista malleista puuttuvia perustarpeita ovat takaistuimen kyynärnoja (350 euroa) ja keskipaikan pääntuki (100 euroa). Metalliväri maksaa 1100 euroa.
Freelanderin sisustus vastaa tyyliltään merkin isompia malleja. Kojelaudan keskiosa antaa hieman halvan vaikutelman, mutta muuten sisustus on laadukas ja materiaalit korkeatasoisia. Hallintalaitteiden toiminnassa ei ole valittamista. Vaihteensiirto on sujuva ja polkimet toimivat harjoittelematta. Kuljettajan istuimen kyynärnoja on hieman vaihteen vaihtamisen tiellä. Käynnistys tapahtuu napista. Muodikkaan ratkaisun idea on arvoitus, kun avaimen joutuu kuitenkin erikseen työntämään kojetaulun aukkoon.
Kilpailuasetelma
Muutamalla lisävarusteella varustellun, automaattivaihteisen TD4 S-mallin hinta asettuu 60 000 euron tuntumaan. Hinnallisesti Freelanderin kanssa kilpailee lähinnä BMW X3. Lisää tarjontaa luokkaan on kuitenkin tulossa Audilta, Mercedekseltä ja Land Roverin kanssa samaan konserniin kuuluvalta Volvolta.
Aasialaismaasturit tuntuvat ehkä luontevilta vaihtoehdoilta perustason perheauton jälkeen, mutta laatumerkeillä ajanut tuntee olonsa kotoisammaksi Land Roverissa. Laadukkaan tuntuisessa autossa jäävät lähinnä vaivaamaan epämukava jousitus ja turhankin maasturimainen ulkomuoto.
3.2.2007 Timo Nurmela