Koeajossa Mercedes-Benz GLK 320 CDI
Taustaa
Mercedes on lähtenyt keskiluokan katumaasturien luokkaan kilpailijoista poikkeavalla tavalla. Muiden esitellessä yhä henkilöautomaisemmin muotoiltuja malleja, GLK ammentaa muotokielensä G-sarjan alunperin työkaluksi suunnitellusta muotoilusta. Henkilökohtaisesti pidän kyllä G-sarjan muotoilua pitkäkeulaista GLK:ta tasapainoisempana.
Kori ja sisätilat
Ulkomitoiltaan GLK on muutamia senttejä kilpailijoita pienempi. Tämä tuntuu myös takaistuimella. Polvitilaa on hieman niukasti ja takaovet ovat kapeat. Käynti takaistuimelle housuja kuraamatta on liki mahdotonta, mikä osittain johtuu myös leveistä kynnyksistä. Auton kapeus tuntuu myös edessä: istuimet ovat lähellä ovia. Pääntilaa on runsaasti niin edessä kuin takana. Etuistuinten muotoilu on onnistunut, mutta istuinosa saisi olla hieman pitempi. Takaistuin on matalahko ja melko lautamainen ja kova, mutta mukavuuden suhteen ei silti ole juuri valittamisen aihetta.
Tavaratilan koko jää myös kaikissa suunnissa muutaman sentin kilpailijoita jälkeen. C-sarjan farmarimalliin verrattuna tila on perusasennossaan noin 15 cm lyhyempi ja 5 cm korkeampi. Monikäyttöisyys on toteutettu yksinkertaisesti. Istuinosat eivät käänny, joten laajennetun tilan pohja on kalteva.
Näkyvyys on kilpailijoita parempi ja kulmien arviointi on helppoa. Kääntöympyrä on varsin pieni. Kylkilistoja ei vakiona ole.
Moottori ja suorituskyky
GLK:n moottorivalikoimassa on aluksi kaksi 6-sylinteristä bensakonetta ja 320 CDI. Isot bensakoneet voi unohtaa jo senkin takia, että 320 CDI on halvempi. Kevään aikana alkaa 4-sylinterisen 220 CDI:n valmistus. 320 CDI:n 540 Nm:n vääntö takaa vaivattoman etenemisen. Voimaa on reilusti jo pienillä kierroksilla. Kaikissa malleissa on vakiona 7-vaihteinen automaattivaihteisto. MB:n 6-sylinteristen mallien tavoin 320 CDI:nkin vaihteisto vaihtaa pehmeän nykäyksettömästi - joku jää kaipaamaan hieman rivakampaa vaihtotapahtumaa.
Ajettavuus, alusta ja melutaso
GLK on lähtökohdiltaan X3:a ja Q5:ttä mukavuuspainotteisempi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita merkittävää tinkimistä ajo-ominaisuuksista. GLK ei reagoi ohjausliikkeisiin yhtä terävästi ja se kallistelee enemmän. Suuntavakavuus on kuitenkin hyvä ja kevyt ohjaus tarjoaa varsin hyvän tunnon. Ohjauksen palautus on laiskaa, kuten monissa muissakin MB-malleissa. Jousitus on kaikkiaan mukava, vaikka se voidaankin luokitella melko jämäkäksi. Maasto-ominaisuuksiin on myös panostettu kilpailijoita enemmän.
Melutaso on selkeästi saksalaiskilpailijoita alhaisempi ja kilpailee Volvo XC60:n kanssa keskiluokan hiljaisimman tittelistä.
Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus
Vakiovarusteisiin sisältyy mm. 7 turvatyynyä, rengaspainevaroitin, aktiiviset pääntuet, kevytmetallivanteet, automaatti-ilmastointi, vakionopeussäädin, bluetooth, radio/CD ja osittain sähkösäätöiset etuistuimet. Lisävarusteisiin saa vaivatta tuhlattua melkoisen määrän rahaa. Metalliväri maksaa 1 320 euroa, nahkaverhoilu 3 570 euroa, ksenonvalot 2 190 euroa, pysäköintitutka 1 230 euroa, sadetunnistin 180 euroa, vararengas 90 euroa ja kattokaiteet 460 euroa.
Kulmikkaasti muotoiltu sisustus tuo etenkin mittariston lipan osalta mieleen 80-luvun Mercedekset. Kovin korkeita tyylipisteitä en sisustukselle anna. Laadussa sen sijaan ei ole juurikaan huomauttamista. Sisätilojen Sport-pakettiin sisältyvät alumiinikoristeet (erikseen 630 euroa) parantavat ilmettä merkittävästi. Muovinen ratti 70 000 euron autossa tuntuu rahastukselta: nahkaratti maksaa 350 euroa. Kangasverhoilu on aina musta. Hallintalaitteiden osalta moitteita täytyy jälleen antaa MB:n viiksitoiminnoille. Muilta osin sisätilojen toimivuus on korkealla tasolla. Säilytyslokerot ovat reilusti mitoitettuja hansikaslokeroa lukuun ottamatta.
Kilpailuasetelma
GLK:n menestystä on mielenkiintoista seurata. Näin rohkeasti maasturimaiselle autolle ajat eivät ole parhaat mahdolliset. Hinnoittelu on tarkasti kilpailijoiden tasolla, 320 CDI:n jopa niiden alapuolella. Mielenkiintoista on myös se, että C 320 CDI 4Matic T on hieman vastaavaa GLK:ta kalliimpi.
14.12.2008 Timo Nurmela