Koeajossa Mazda 6 1.8 Classic

Taustaa

Mazda 6 on merkin historian parhaiten menestynyt malli, joka nosti aallonpohjassa olleen merkin uuteen nousuun. Niinpä radikaaleja uudistuksia ei ole tehty kuutosen siirtyessä toiseen sukupolveensa. Muotoilu on rehellisen japanilaista. Muoto on tuoreempi, mutta keulan RX-8-mäisestä muotoilusta on näkynyt monenlaisia mielipiteitä. Ajovalot ovat melko pienet ja aivan korin laidalla.

Kori ja sisätilat

Pituutta on edeltävään malliin verrattuna lisätty 6 cm ja leveyttä 1 cm. Niinpä myös sisätilat ovat kasvaneet vain hivenen lähinnä takaistuimen polvitilan osalta. Pääntila takaistuimella on sedanissa hieman niukka ja 5-ovisessa korimallissa jo alle 180-senttisen pää on kiinni katossa. Kokonaisuutena tilat ovat luokan keskitasoa paremmat, mutta jäävät jälkeen esimerkiksi Mondeon ja Passatin tiloista. Takaistuimen muotoilu on hieman levymäinen.

Edessä tilat ovat moitteettomat. Turvavyötä joutuu kurottamaan varsin kaukaa. Istuimien muotoilu on onnistunut, mutta etuistuimet ovat turhankin kovat ja leveäahteriset saattavat tuntea istuinosan hieman kapeaksi. Tavaratila on suurehko, mutta lastausaukko on sedanissa hyvin pieni. 5-ovisen mallin 600 euron lisähinta kannattaa maksaa, jos käytettävissä ei ole muuta kulkuneuvoa tavarankuljetukseen. Farmarimalli saadaan Suomeen vasta myöhemmin keväällä. Tavaratilan laajentaminen käy edellisen mallin tapaan kätevästi tavaratilassa olevilla vivuilla.

Porrasperäinen kuutonen on siitä harvinainen auto, että perä näkyy kuljettajan paikalle. Vastaavasti kyllä takaikkuna on melko matala. Ulkopeilit ovat hyvät, mutta sisäpeili on sijoitettu niin alas, että se peittää tarpeettoman paljon näkymiä. Kääntöympyrän halkaisija on samaa luokkaa edeltäjän kanssa eli luokan keskitasoa suurempi. Kylkilistoja ei ole.

Moottori ja suorituskyky

Moottorivalikoimassa uutta on 2,3-litraisen bensakoneen kasvaminen 2,5-litraiseksi. Myynnillisesti sitä merkittävämpiä ovat 1,8- ja 2,0-litraiset bensakoneet ja 2,0-litrainen diesel (103 kW/140 hv). Diesel on edelleen Mazdan oma eikä Fordin tuotantoa ja siinä on uutuutena hiukkassuodatin. Dieselien myynti on Mazdalla ollut vähäistä, mutta tilanteeseen tulee varmasti muutosta. 5-ovista mallia ei saa dieselinä. Kaikkien moottorien ilmoitetut kulutuslukemat ovat entistä pienempiä mm. sähköisen ohjaustehostimen ja pienentyneen ilmanvastuksen ansiosta. Koeajossa oli 1,8-litrainen perusmalli (88 kW/120 hv). Suorituskyky ja moottorin ominaisuudet olivat entisellään. Moottori tarjoaa käyttökelpoista suorituskykyä, mutta aivan tyhjäkäynnin tuntumassa se on hieman voimaton. Kiihtyvyydeksi ilmoitetaan 11,3 sekuntia ja se vastaa tuntumaa siitä, että suorituskyky on 1,8-litraisten tavanomaisella tasolla.

Ajettavuus, alusta ja melutaso

Ajo-ominaisuudet ovat olleet kuutosen parasta antia eikä tilanne ole muuttunut. Sähkötehostuksesta huolimatta ohjaus on maantiellä tunnokas. Aivan luokan parhaita ohjaus ei kuitenkaan ole ja edeltäjässä ohjaus oli parempi. Ajo-ominaisuuksissa on selvästikin ollut painotus urheilullisuuteen. Auto reagoi terävästi ohjausliikkeisiin ja ohjaus palauttaa hyvin lukuun ottamatta aivan keskialuetta. Ajokäytös on vakaata uraisellakin tiellä. ESP sallii varsin paljon luistoa ennen puuttumistaan peliin. Jousitus on kova ja poikittaissaumat tuntuvat jo 16" pyörillä enemmän kuin kilpailijoissa.

Melutasoon on kiinnitetty selvästi edeltäjää enemmän huomiota. Nyt melun suhteen on noustu luokan keskitasolle. Moottorin ääni on melko miellyttävä, mutta kuuluva varsinkin suurilla kierroksilla. 

Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus

Useimmat kuutosversiot on varustettu keskimmäisellä Elegance-varustelulla. 2,5-litrainen on hieman runsaampi Sport ja 1,8-litraiseen saa lisäksi vaatimattomimman Classic-varustelun. Classiciin sisältyy mm. tavanomainen turvavarustelu, alumiinivanteet, sähkölasit edessä ja takana sekä lämmitettävät ulkopeilit. Elegancessa on lisäksi mm. 17" pyörät, sumuvalot, vakionopeussäädin, nahkaratti ratissa olevin säätimin, automaatti-ilmastointi, sadetunnistin ja ajotietokone. Sportissa on 18" pyörät, xenon-valot ja kaarrevalot, osittainen nahkaverhoilu, helmalevikkeet ja takaspoileri. Metallivärin lisähinta on 550 euroa. Sen lisäksi tehdasvarusteena saa vain navigaattorin hintaan 3100 euroa tai 2,5-litraisessa 3900 euroa, joka sisältää myös parkkitutkat, joiden tunnistimet on sijoitettu ihmeellisen ylös. On valitettavaa ettei esim. xenon-valoja ja parkkitutkaa saa halvempiin malleihin.

Sisustuksen laatutasoa on selvästi parannettu. Kojetaulun keskiosa antaa tasokkaan vaikutelman ja esimerkiksi lämmityslaitteen säätimissä on korkealaatuinen tuntuma. Istuinlämmittimien katkaisimet niiden alapuolella ovat kylläkin selvästi halvemman näköiset. Tietyissä kohdissa sisustusta on päädytty käyttämään kovamuovia eikä oviverhoilukaan ole kovin korkeatasoinen. Hallintalaitteet ovat erittäin selkeät. Kytkimen liikerata on pitkä ja sen käyttö vaatii hivenen keskittymistä ja koeajoautossa viitosvaihteen kytkeytyminen oli hienosti kytkeytyviä muita vaihteita tahmeampaa. Kilometrejä tosin oli mittarissa koeajon alkaessa 35. Kokonaisuutena sisustus ja sen tyylikäs muotoilu tuovat mieleen laadukkaat japanilaiset viihde-elektroniikkalaitteet.

Kilpailuasetelma

Kuutosen hinnat ovat aivan samalla tasolla kuin kovimpien kilpailijoiden, mutta dieselin lisähinta on hieman korkeampi. Auton ajettavuus on luokan parhaimmistoa eikä kilpailijoista jää selkeästi jälkeen kuin jousitusmukavuus. Laatu on vakuuttavan tuntuista. Suuri kysymysmerkki on ruostesuojaus, joka edeltäjässä oli täysin ala-arvoinen ja ruostevauriokorjauksia tehtiin ainakin pääkaupunkiseudulla kelvottomasti. Tiedotusaineistossa ei ruostesuojauksesta mainita sanaakaan eikä myyjän mukaan tuotekoulutuksessakaan ollut tästä aiheesta kerrottu. Ruotsalainen Teknikens Värld kuitenkin luettelee lukuisia parannuksia, joita sille toimitetun materiaalin mukaan ruostesuojaukseen on tehty.

13.1.-19.1.2008 Timo Nurmela

takaisin