Koeajossa Opel Meriva 1.4T Enjoy
Taustaa
Toisen sukupolven Opel Merivaan on mahdutettu ensimmäiseen sukupolveen kohdistuneita toiveita niin paljon, että auto on niin kooltaan kuin hinnaltaankin lähellä seuraavan kokoluokan tila-autoja. Auton saamasta julkisuudesta pääosa kohdistuu takaovien avautumissuuntaan. Todettakoon niistä tässä, että kulku on helppoa kunhan tilaa auton rinnalla on niin paljon, että ovi mahtuu esteettä aukeamaan. Ongelmat alkavat sinä vaiheessa, kun vierelle pysäköidyn auton takia ovi aukeaa vain niukasti ja kulkemaan pitäisi päästä, vieläpä kolhimatta naapurin kylkeä.
Kori ja sisätilat
Merivalla on pituutta noin 20 cm enemmän kuin vaikkapa C3 Picassolla tai Vengalla. Siitä huolimatta Venga tarjoaa kutakuinkin yhtä väljät takaistuintilat. Merivan takaistuin on sijoitettu niin korkealle kuin pääntilaa pilaamatta on ollut mahdollista. Polvitilaa on runsaasti. Keskipaikan käytettävyys on eliminoitu käyttämällä jalkatila siirreltävän konsolikotelon kiinnityskiskoihin. Istuinmukavuus takana ei ole kovin hyvä. Pehmustuksen kovuudessa on menty hieman liiallisuuksiin ja muotoja penkissä on minimaalisesti. Etuistuimet sen sijaan ovat onnistuneet. Leveäahterinen tosin saattaa arvioida istuinosan liian kapeaksi. Myös edessä istutaan korkealla ja istuma-asento on pakostakin ryhdikäs. Kytkinjalan lepuutuspaikka on sijoitettu ihmeellisen taakse. Myös kaasujalka hakee luontevaa paikkaa vakionopeudensäädintä käytettäessä.
Tavaratila on luokkansa suurimpia, jos Skoda Roomster ja sitäkin pakettiautomaisemmat vaihtoehdot rajataan pois. Tila on myös selkeämuotoinen ja laajennettuna lähes tasapohjainen, kun tavaratilan välipohja on ylimmässä asennossaan. Muuntelumahdollisuuksissa on käytetty järkeä.
Merivan akseliväli on kilpailijoita pidempi ja myös kääntöympyrä suurempi. Näkyvyys jää puutteelliseksi. Etusuunnassa ongelmana ovat edeltävän Merivan tapaan loivat pilarit. Taakse näkymät ovat kaikkiaan niukat.
Moottori ja suorituskyky
Merivan Suomi-valikoimassa on 1,4-litraisista bensaturboista miedompi (88 kW/120 hv) sekä 1,7-litrainen diesel. Opelilla on tällä hetkellä bensamoottoriteknologia hieman hukassa. Merivankin suorituskyky jää vaatimattomammaksi kuin moottorin tiedoista voisi kuvitella. Tyhjäkäynnin tuntumassa veto on ohutta, mutta 2000 kierrosta lähestyttäessä moottori pääse vetoalueelle. Viitosvaihteella ohituskiihtyvyys vastaa 1,6-litraisia kilpailijoita. Vaihteita on viisi ja kuutosvaihde olisikin Merivassa tarpeeton. Syytä laimeahkoon suorituskykyyn voi hakea myös auton 1400 kilon painosta.
Ajettavuus, alusta ja melutaso
Ajettavuuden saralla Meriva pääsee paremmin loistamaan. Ohjaus on tarkka ja tunnokas. Ajaminen on kaikin puolin helppoa, mutta ainakaan kitkarenkailla suuntavakavuus ei ollut aivan sillä tasolla kuin pitkäakselivälisestä autosta olisi odottanut. Etenkin lumisella pikkutiellä käytös oli hieman levotonta. Jousitus edustaa parasta saksalaista osaamista. Alusta on jämäkkä, mutta mukavuus on hyvä.
Melutaso on kohtuullinen luokassa, jossa useimmat kilpailijat voidaan luokitella meluisiksi. Pinnanlaadun merkitys äänitasoon on huomattava. Moottori on Opelmaisen karkeakäyntinen.
Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus
Varustetasoista Suomeen on valittu Enjoy. Siinä on tavaraa enemmän kuin samannimisissä Opel-malleissa on totuttu. Erikoisuus on ohjauspyörän lämmitys, joka on aikaisemmin ollut lisävarusteena mm. Corsassa. Muita merkittäviä varusteita ovat vakionopeussäädin, manuaali-ilmastointi ja aktiiviset pääntuet. Ajotietokone puuttuu Opelin tapaan. Lisävarustevalikoima on runsas ja muodikas lasikattokin on saatavilla. Varapyörän saa runsaalla kuudellakympillä.
Sisustus noudattelee uusien Opeleiden tyyliä, mutta Insigniasta Astran kautta Merivaan tultaessa tyyli on hieman halventunut. Laatuvaikutelma on hintaluokka huomioiden kunnossa, mutta muutama muoviosa näytti koeajoautossa jo selkeästi naarmuuntuneelta. Keskikonsolissa on paljon pieniä nappeja tiheästi sijoitettuna. Pääosa toiminnoista on kuitenkin selkeitä. Vakionopeussäätimessä Opel on ilahduttavasti siirtynyt rattinappeihin, vaikka Opelin viiksi ei sarjassaan vaikeakäyttöisimpiä ollutkaan. Polkimia poljetaan hieman liikaa ylhäältä alas -suunnassa. Erilaisia säilytystiloja on paljon. Hansikaslokero on pienehkö. Radioääni kuulostaa aikaisempia Opeleita paremmalta.
Kilpailuasetelma
Merivan hinta on samalla tasolla kuin esimerkiksi uuden Ford C-Maxin 1,6-litraisen perusmallin. Myös ominaisuuksiltaan ja tiloiltaan se on lähellä keskiluokan tila-autoja. Myyntimenestystä Merivasta ei kuitenkaan tällä hinnoittelulla tule.
13.11.2010 Timo Nurmela