Koeajossa Skoda Octavia 1.4 TSI Ambiente

Taustaa

Skoda Octavia on ollut Suomen myydyimpiä autoja jo lähes viisi vuotta. Vuonna 2004 esiteltiin Octavian toinen mallisukupolvi ja siitä lähtien menestystä on tullut. 2009-vuoden alussa Octavian uusin versio näki päivänvalon Suomessa. Tämä tuore malli pohjautuu vahvasti aiempaan malliin. Muotoja on paranneltu ja sisätiloja päivitetty, mutta perustaltaan auto on kuin edeltäjänsäkin. Edellinen malli oli hyvä, ehkäpä tämä on vielä parempi.

Kori ja sisätilat

Octaviaa on kauneusleikkauksen jälkeen saatavana edelleen sekä viistoperäisenä että farmarina. Uusi Octavia mukailee keulansa osalta jo aikaisemmin markkinoille tulleen Superbin virnistystä. Peräpää on tutumpi vanhasta Octaviasta ja hyvä niin, sillä nykyisen Superbin perä ei ole niitä kiihottavimpia. Ulkomitoiltaan auto ei ole kasvanut suuntaan eikä toiseen. Pituudeltaan (4569 mm) auto on kokoluokassaan melko pitkä verrattuna tylppäperäisiin kilpailijoihinsa. Lisäpituus on käytetty hyödyksi, sillä viistoperäisen takakontti imaisee hulppeat 560 litraa tavaraa sisäänsä. Leveydeltään (1769 mm) Octavia on tyypillinen keskikokoinen. Takapenkillä kolmella aikuisella alkaa siis jo ahdistaa.

Kuljettajan paikka on mukava ja luonteva ajoasento löytyy monen mittaiselle kuljettajalle. Penkin säädöt ovat hyvät ja itse istuin on sopivassa suhteessa mukava ja jämäkkä. Keskikyynärnoja voisi olla hieman edempänä, sillä nyt se jää hieman turhan kauaksi hyvää tukea siitä hakiessa. Itse ratti on ruma, mutta se istuu käteen silti hyvin. Ajoasennon löydyttyä pitkäkin matka taittuu mukavasti. Takatilat ovat kahdelle aikuiselle hyvät, eikä pääkään osu kattoon edes 185-senttisellä.

Skoda on ottanut taas askeleen laadukkaampaan suuntaan. Sisältä auto on laadukkaan oloinen. Mikään ei natise tai nitise ja materiaalit tuntuvat hyviltä. Pienissä yksityiskohdissa hinta tosin tuntuu, esimerkiksi lämmittimen säätimet tuntuvat hieman heppoisilta. Lämmittimen säätimet eivät kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että Octavian sisällä tuntee istuvansa oikeasti laadukkaassa autossa. Radion ääni on maininnan arvoinen. Radiosta pystyy säätämään ääntä monipuolisesti ja äänenlaatu on myös varsin hyvä.

Melutaso on onnistuttu pitämään hyvin kurissa. 15-tuumaisilla kitkarenkailla Octavia liikkui miellyttävän hiljaisesti.

Alusta ja ajettavuus

Uusi Octavia perii vanhan ja hyvin toimivan alustan, jota on käytetty ja käytetään edelleen myös monissa muissa VAG-konsernin tuotteissa. Alustan toiminnasta ei juuri pahaa sanaa löydy. Ajettavaksi tehdyn alustan jämäkkyys tuntuu kaupungissa pintakovuutena, mutta maantielle siirryttäessä turha pintakovuus katoaa. Matalampiprofiilisilla renkailla turhaa jämäkkyyttä saattaa ilmetä, mutta kuten sanottu, Octavian paras rengaskoko Suomeen on 15-tuumainen. Tällöin rengas pehmentää menoa vakauden kuitenkaan kärsimättä.

Lyhyesti sanottuna Octavia on hyvä ajettava. Kaupungin hitaimmat kadunkulmat sujuvat nätisti sähkön tehostaessa ohjauksen kevyeksi. Ohjauksen vaste jämäköityy varsin nopeasti vauhdin kasvaessa, eikä turhaa keveyttä esiinny enää normaaleilla kaupunkinopeuksilla. Polveilevalla maantiellä Octavia istuu tiessä nätisti ja ohjaus toimii loogisesti. Jään peittämällä hiekkatiellä ajonvakautusjärjestelmä napsii alkavat luistot välittömästi ja sivistyneesti, juuri niin kuten tällaisen käyttöauton pitääkin tehdä.

Ohjauksen tuntuma tiehen on kohtalaisen hyvä, mutta ajoherkuttelijan terävyys siitä jää silti puuttumaan. Toinen moite ajettavuudesta tulee suoralta maantieltä. Ohjaus keskittää kyllä hyvin, mutta keskialue tuntuu todella tahmealta. Auto jääkin pienen ohjausliikkeen jälkeen kaartamaan. Ongelma vain korostuu moottoritienopeuksissa, jolloin menosta tulee herkästi kiemurtelevaa. Todennäköisesti koeajoauton kitkarenkailla oli merkittävä osuus tähän tahmeuteen. Kesärenkailla tilanne on varmasti parempi.

Moottori ja voimansiirto

Kasvojenkohotuksen toinen varsinainen uudistus oli ulkonäön lisäksi moottorivalikoiman bensiinimoottorit. Konsernin muista malleista tutut bensaturbot ovat nyt päässeet Skodankin konepellin alle. Koeajoauton 122 hevosvoimainen 1,4 TSI korvaa aiemmat 1,6- ja 2,0-litraiset vapaastihengittävät moottorit. Bensiinimoottoriksi on valittavissa myös 160 hevosvoimainen 1,8-litrainen ahdettu moottori. Dieseleinä toimivat vanhat tutut 1,9- ja 2,0 litraiset pumppusuuttimet. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen uuden Octavian konepellin alla puhkuu jonkinlainen ahdin.

Koeajossa ollut 1,4-litrainen tuottaa siis ahtimen avustuksella 122 hevosvoimaa 5000 kierroksella sekä litroihin nähden massiiviset 200 Newtonmetriä 1500–4000 kierroksen välillä. Yhdistetyksi kulutukseksi luvataan maltilliset 6,6 litraa sadalle kilometrille. Nollasta sataan ehditään alle kymmenen sekunnin ja huippunopeuttakin kertyy piirun verran yli kahdensadan. Perheautoon arvot ovat todella kohdallaan.

Heti ajoon lähdettyä huomaa moottorin puhdin aina alakierroksilta lähtien. Eteneminen on vaivatonta, eikä tarvetta tule juuri missään kierrättää moottoria 3000 kierrosta ylemmäs. Tiivistetysti moottori tarjoaa dieselmäistä vääntöä matalilla kierroksilla ja bensamaista tehoa korkeilla kierroksilla. Miksikään raketiksi ei autoa voi näillä lukemilla vaatia tietenkään. Arkikäyttöön voimaa on kuitenkin tarjolla sopivasti ja hieman jopa ylikin. Hyvällä väännöllä voi leikitellä, eikä kone valita suurempiakaan kierroksia.

Pieni, turboviiveeksikin kutsuttu, voiman puute on läsnä nopean kaasunpolkaisun jälkeen vapaastihengittävään tottuneelle, mutta kun ahdin alkaa pöhkiä niin menoa riittää. Vaikka suurimmat vaihteet ovat melko pitkiä, voi kuutosvaihdetta tarjota jo kuudenkympin jälkeen. Mitään räjähtävää suorituskykyä ei tarvitse tällöin odottaa, mutta kone vetää mukisematta 1500 kierroksesta lähtien.

Jokaisen moottorin yhteyteen on nyt mahdollisuus saada tuttu ja hienosti toimiva DSG-automaattivaihteisto. Valitettavasti Suomeen DSG:t saapuvat hieman jälkijunassa, joten nyt testattu auto oli manuaalivaihteinen. Perinteinen vaihteisto toimii tässä tapauksessa niin kuin koko muukin auto eli jämäkästi. Vaihteet loksahtelevat paikalleen arpomatta. Kytkin ei tarraa äkisti vaan pehmeästi ja sen käyttö on helppoa.

Reipashenkisessä koeajossa bensaa paloi 7,2 litraa sadalle kilometrille, mitä voi pitää varsin kohtuullisena ottaen huomioon koeajolenkin, joka ei painottunut taloudelliseen ajoon. Normaalissa käytössä kuutosella alkavat litralukemat ovat itsestäänselvyys.

Varusteet ja hinta

Koeajoauto oli Ambiente-varustetasoinen. Ambiente tarjoaakin perusautoilijalle lähes kaiken tarpeellisen. Esimerkiksi ilmastointi, ajonvakaudenhallinta, ajotietokone, vakionopeudensäädin ja kahdeksan kaiuttimen MP3-tiedostot toistava soitin sisältyvät tähän halvimpaan Suomeen tuotavaan malliin. Seuraava Elegance varustetaso lisää Ambienteen muun muassa ksenon-ajovalot, automaattisen ilmastoinnin, automaattisesti tummentuvan taustapeilin sekä kevytmetallivanteet. Kallein varustetaso Laurin&Klement tuo nahkaverhoilun, tyylikkäämmät pianolakatut viimeistelyt sisätiloihin sekä kaikenlaista pientä koristetta. Niiden tarpeellisuudesta voi tosin tällaisessa käyttöautossa olla montaa mieltä.

Riittävästi varusteltu Ambiente 1,4 TSI maksaa 20 990 euroa. DSG-vaihteisto lisää hintaa 22 690 euroon. Elegance-varustelu nostaa hintaa noin 2000 eurolla.

Kilpailuasetelma

Skoda Octavia on hyvä auto. Auto tuntuu kalliimmalta kuin onkaan ja siksi se tarjoaakin kovan vastuksen muille keskiluokan autoille. Esimerkiksi uudesta Golfista joutuu maksamaan 23 050 euroa vastaavalla moottorilla. Octavian tehoinen 1,8-litrainen Ford Focus maksaa taas 21 430 euroa. Octavia tarjoaa mielestäni eniten vastinetta rahalle koko keskiluokassa.

Mikäli jollekin Skodan merkki tuo mieleen vanhat muistot, on ne viimeistään nyt syytä päivittää uusiksi. Uusi Octavia tarjoaa markkinoille erinomaisen auton niin ajettavuudeltaan, tekniikaltaan kuin tyyliltäänkin. Omani ottaisin DSG:llä, kiitos!

17.2.2009
Lassi Varis

takaisin