Koeajossa Volvo S80 V8 AWD Summum 

Taustaa

Volvo S80 esiteltiin vanhan 900-sarjan seuraajaksi vuonna 1998 ja se oli Volvon silloisen ja edelleen jatkuvan trendin mukaisesti etuvetoinen. Päämarkkina-alueena Volvo näki USA:n, jonka vuoksi autoa usein moitittiin Euroopassa turhankin pehmeäksi.

Vuonna 2003 malli faceliftattiin, jolloin ajovalo.net koeajoi 2,5-litraisen turbomallin. Nyt malli on jo ehtinyt kypsään ikään ja on toisen sukupolven aika.

Moottori ja suorituskyky

Volvo täräyttää nyt markkinoita oikein olan takaa: autossa on poliittisesti erittäin epäkorrekti 4,4 litran V8-bensiinimoottori. Hieman yllättäen se ei olekaan emoyhtiö Fordin jenkkikasi, eikä edes sisarmerkin Jaguarin maineikas kevytmetallinen 4,2-litrainen, jonka saa myös Land Roveriin ja Range Roveriin jopa ahdettuna versiona. Sen sijaan moottori on täysin uusi ja Yamahan valmistama. Tämän kuulleessani olin häpnäädillä lyöty; mutta suhtaudun uutuuteen sitäkin myötämielisemmin, sillä kuten moottorimiehet tiennevät, on Yamaha maailman suurin moottorinvalmistaja ja sillä on epäilemättä moottorimaailman paras elektroniikka. Odotukset olivat korkealla.

Moottorin teho on 232 kW (315 hv)/5 950 r/min ja vääntö 440 Nm/3 950 r/min. Kiihtyvyys sataseen on 6,5 sek ja huippunopeus on rajoitettu 250 km/h:iin.

Kun ensi kerran käynnistää Volvo-uutuuden, kannattaa ovi pitää auki ja käskeä kaverit auton taakse seisomaan, sillä murahdus on aitoa V8:a. Käynti tasaantuu ja hiljenee äkkiä, mutta ajossa saundi on metallisen voimakas ja keskikierroksilla kuuluu V8:n luonteenomainen röhinä.

6-vaihteinen automaatti on täysin uusi ja sen toiminta on kertakaikkisen sujuvaa. Laatikossa on tip-vaihtamismahdollisuus, mutta ilman nappuloita ratissa. Sport-asentoa ei ole, mutta sitä ei kaipaakaan. Ajoin autoa poikkeuksellisen paljon mutkateillä ja automaatti oli koko ajan tehtäviensä tasalla vaihtaen erittäin huomaamattomasti.

Kaikissa käytännön tilanteissa silmässä oli oikea vaihde ja pääosin automaatti syöttää suurta vaihdetta antaen moottorin kuljettaa autoa väännöllä – ja sitä riittää. Ohitukset sujuivat aivan ennennäkemättömällä tavalla; vain CLK AMG on pystynyt aiemmin samaan.

Koeajon aikana ajotietokone näytti n. 11,5 l/100km keskikulutusta, mikä kasikoneet tuntien on aivan tavallinen lukema ja pudonnee maantiellä paljonkin.

Kori ja sisätilat

Tilojen suhteen Volvoa ei voi moittia, vaikka se tuntuu edeltäjäänsä pienemmältä. Pitkä mies sai hyvän ajoasennon, eikä kattoluukku syönyt pääntilaa havaittavasti.

Takana tilaa on hieman vähemmän: erityisesti laskeva kattolinja tulee äkkiä vastaan. Sen sijaan leveyttä ja pituutta tuntui riittävän ja myös varvastilaa oli asiallisesti. Vaikka S80 on erittäin paljon S60:n näköinen, on se sisältä paljon suurempi. Vanha malli tuntui silti hieman tilavammalta ja se olikin matkustajille poikkeuksellisen sovelias auto.

Myös tavaratila vaikutti asialliselta ja nostokorkeus oli matala. Tila on asiallisen muotoinen, mutta lastausaukko pieni.. 

Laatuvaikutelma on hyvä ja materiaalit ovat erittäin moderneja. Kojelaudan muotoilu noudattaa S40/V50-sarjoista tuttua tyyliä ja kaikissa toiminnoissa on asiallisen laadun leima: katkaisijat eivät hetku eikä hälyääniä kuulu.

Pikkutavaroille löytyy mukavasti säilytystilaa ja esim. kännykälle sekä lompakolle löytyi luontaiset paikat.

Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus

Varusteluettelo kertoo omaa kieltään taas kerran: ei juurikaan puutteita ja se, mitä lisävarustelistalle jää, on jo melko lailla turhaa kakun kuorrutusta. Lisävarusteet ovat yksittäin ostettuna aika kalliita, mikä tuntuu enemmän halvemman S80:n ostajalle.

Esimerkiksi ilmastoinnin ja vakionopeudensäätimen toiminnot ovat luontevat ja helpot, joten varusteiden toimivuuteen ja ergonomiaan on Volvolle ominaiseen tapaa satsattu.

Suurin moite kohdistuu itse mittareihin, joiden keskelle on laitettu infonäytöt: niissä on liikaa tekstiä ja inforuutuja on sekä nopeus- että kierroslukumittarin keskellä kaksi. Muuten selkeä ja asiallinen mittaristo kärsi tästä ja häiritsi ajamiseen keskittymistä.

Muuten sisustus on moderni, mutta rauhallinen sopien S80:n edustusautoluonteeseen oikein hyvin! Istuimista täytyy taas kerran sanoa, että kun kerran pieni ruotsalainen Volvo osaa tehdä näin hyviä istuimia, mikseivät muut sitten vaikka kopioi niitä?

Ajettavuus, alusta ja melutaso

Harva tiennee, että Volvolla löytyy koko mallisarjasta nelivetoinen malli ja että Suomessa Volvo viime vuonna ohitti nelivetoisten myynnissä perinteisen nelivetomerkin Audin. Myös V8 S80 on nelivetoinen.

Kokonaisuutena täytyy sanoa, että Volvo yllätti minut positiivisesti. Se on erittäin hyvä ajaa ohjautuen juuri sinne, minne kuljettaja haluaa kirjaimellisesti imeytyen kaarteisiin täysin eleettömästi, vakaasti ja luotettavan tuntuisesti. Myös maantiellä se on hyvä ja kulkee suoraan urista riippumatta. Kiihdytys tai jarrutus ei aiheuta nyökkimistä tai niiausta.

Toisin kuin monet muut nykyautot, oli Volvo hiljainen myös karkealla tienpinnalla. Lisäsuhinaa ei tullut peileistä eikä kattoluukusta, vaikka sen verho oli auki. Kun jousitus ja istuimetkin olivat mukavat, ei auton alustasta jäänyt mitään kielteistä sanottavaa!

Kilpailuasetelma

Volvo S80 V8 Summumin hinta on 89 200 €. Audi A6 Sedan 4,2 V8 FSI Quattro Tiptronic maksaa 99 620 €, BMW 540iA maksaa 80 910 €, Cadillac STS 4,6 V8 Elegance maksaa 89 450 €, Chrysler 300C 5,7 Hemi V8 maksaa 59 900 €, Jaguar S-Type 4,2 V8 Executive AT maksaa 73 000 €, Lexus GS 430 maksaa 92 300 €, MB E 350 4Matic A maksaa 76 725 € ja E 500 4Matic 103 100€. Näistä nelivetoisia ovat Audi ja MB, muut takavetoisia, ja MB E 350 on 6-sylinterinen. Usein näihin saa vielä ruksia paljon lisävarusteita ja siinä Volvo ottanee taas etumatkaa.

Kuten huomataan, vaihtoehtoja isoa, edustuskelpoista V8:a hakevalle riittää vaikkeivät kaikki yllä luetellut keskenään kilpailijoita olekaan. Nelivetoisten sarjassa Volvo on siis jopa edullinen, mutta tässä luokassa hinta tuskin sanelee valintaa. Kokemukseni perusteella uusi S80 on aivan erinomainen auto ja ulkomuodoltaan erittäin diskreetti; suorastaan huomaamaton.

2.9.2006 Lasse Schauman

 

Havaintoja S80 2.5 T:stä

V8-mallista lähempänä suomalaista todellisuutta S80-mallistossa on toistaiseksi pienin bensamoottori eli 2.5T. Sen teho on pudonnut aikaisemmasta 10 hevosvoimalla 200:aan (147 kW). Voimaa löytyy riittävästi ja aikaisempaa viiveettömämmin. Volvon ominaispiirteisiin kuuluu edelleen hidas kaasupolkimen välitys, joten muuhun autoon tottunut joutuu painamaan poljinta totuttua syvempään. Toisaalta tämä tekee hitaasta jonoajosta erittäin helppoa. Myös 2,5-litraisessa on uusi 6-vaihteinen automaatti, joka vaihtaa selvästi Volvon aikaisemmin käyttämiä laatikoita hienostuneemmin ja on alan parhaimmiston tasolla.

Lasse kehui yllä Volvon istuimia. Erinomaiset ne ovat edelleen, mutta kehityksen suunta ei ole oikea. Etuistuimien istuinosaa on lyhennetty entisestä eikä sivuttaistukeakaan ainakaan entistä enempää ole. S80:n merkittävin puute eli epämääräinen ohjaustunto sen sijaan on saatu korjattua ainakin nopeuden mukaan säätyvässä tehostinversiossa (lisähinta 350 euroa) saksalaisten tasolle. Jousituksen toiminta Suomen olosuhteissa on kiitettävää. Moottorin ääni on eristetty aikaisempaa paremmin eikä rengasmelukaan häiritse, BMW 5-sarja on kylläkin tässä suhteessa vielä hiljaisempi. Kääntöympyrä S80:ssa on edelleen suurehko, mutta hieman edeltävää mallia pienempi.

Sisustuksen laatuvaikutelma on myös entistä parempi. Erityisesti vaalea nahkaverhoilu yhdistettynä jalopuuhun on ylellinen. Valitettavasti myös ohjauspyörä on tässä tapauksessa vaalea. Laatuvaikutelman osalta huomio kiinnittyi takaovien sovitukseen, joka kahdessa tarkastellussa autossa tuntui olevan hieman takalokasuojaa ulompana ikkunan alapuolella. Erikoinen linjaus käytännöllisyyttä perinteisesti arvostavassa Volvossa on muodinmukainen kylkilistojen poisjättäminen. Toinen muotivirtaus on varapyörän korvaaminen paikkausvälineillä. Se ei paljon ilahduta siinä vaiheessa, kun renkaasta on kylki auki. Lisävarustelistalta kannattaakin valita varapyörä, jonka saa ilman lisähintaa.

Varustevaihtoehdoista varsin kohdallaan tuntuisi olevan Momentum, johon sisältyy mm. nahkaverhoilu, peruutustutka, sadetunnistin, vakionopeussäädin ja lämmitettävä takaistuin. Jos haluaa Xenon-valot kannattaa harkita myös Summum-mallia, jossa on lisäksi mm. sähkötoiminen kuljettajan istuin muistilla ja sähköisesti alaskääntyvät pääntuet takana. Summumissa on 17" pyörät, joiden sijasta saa haluttaessa Suomeen ehkä paremmin soveltuvat 16" pyörät.

29.9.2006 Timo Nurmela

takaisin