Koeajossa Hyundai Santa Fe 2.2 CRDi GLS
Taustaa
Hyundai Santa Fen ensimmäinen sukupolvi oli useana vuotena eniten myyty maasturi Ruotsissa. Meillä menestys jäi selvästi vaatimattomammaksi. Uusi malli siirtyy uuteen hintaluokkaan, mikä tulee rajoittamaan menestystä Suomessa. Koon ja laatutason nostaminen on ymmärrettävää, sillä Hyundailla on Tucson kilpailemassa Honda CR-V:tä ja Toyota RAV4:'' vastaan.
Kori ja sisätilat
Uusi Santa Fe vastaa kooltaan BMW X5:ttä tai Jeep Cherokeeta. Painoa sen sijaan on pari sataa kiloa näitä vähemmän. Raideleveys on erittäin suuri. Ulkonäössä on edeltäjästä tuttuja persoonallisia piirteitä, mutta kokonaisuus on tyylillisesti yhtenäisempi ja onnistuneempi.
Santa Fe on tarjolla 5- ja 7-hengen versioina. Jälkimmäisessä viimeisen rivin tilat ovat luonnollisesti rajalliset. Keskirivillä tilaa on sen sijaan runsaasti kaikkiin suuntiin. Toivelistalle jää lähinnä parempi reisituki. Etuistuinten muotoilu on melko lattea ja varsinkin nahkaverhoiltuna istuimen tarjoama tuki tuntuu puutteelliselta. Nahkaverhoilun yhteydessä LTD-mallissa tulee etuistuinten sähkösäädöt, joiden kytkimet ovat melko ahtaassa paikassa. Ohjauspyörässä on myös pituussäätö, mutta korkeussäädön sijasta tarjolla on antiikkinen tilt-säätö.
Tavaratilan pohja on erittäin korkealla. Tämä mahdollistaa kolmannen istuinrivin kaatamisen tavaratilan pohjan alle. Myös keskirivi taittuu samalle tasolle ilman istumaosan kääntämistä. Laajentaminen onkin helppoa, kun pääntuetkin painuvat pikkuautoissa yleisesti käytetyllä tavalla alas eikä niitä tarvitse irrottaa. Turvavöiden lukko-osat ovat kuitenkin perinteistä, pitkää mallia ja ne on parasta sovittaa koloihinsa ennen selkänojan kääntämistä.
Tavaratilan ovi aukeaa ilahduttavasti ylös, jolloin sen saa kokonaisuudessaan avattua matkailuvaunu perässäkin. Vähemmän mukavaa sen sijaan on kolhia päätään takaluukkuun, jonka alle mahtuu korkeintaan keskimittainen aasialainen. 5-hengen versiona tavaratilaa on runsaasti. Myös laajennettu tavaratila on auton mittoihin nähden hyvä. Tavaratilan pohjalla on lokeroita siinä tilassa, johon 7-hengen versiossa laskeutuu lisäistuin.
Näkyvyydessä parasta ovat suuret ulkopeilit. Keulaa näkyy kuljettajan paikalle melko pitkältä ja lopun pystyy arvaamaan. Takaikkuna on tavanomaista korkeampi, mikä parantaa näkyvyyttä taakse. Kääntöympyrä on auton kokoon nähden kohtuullisen pieni.
Moottori ja suorituskyky
Santa Fe on tarjolla kahdella eri moottorilla. Bensaversio on monissa konsernin malleissa käytetty 2,7-litrainen V6, jonka teho on nostettu 189 hevosvoimaan (139 kW) muuttuvan imuventtiilien ajoituksen avulla. Diesel on uusi 2,2-litraiseksi kasvatettu CRDi, jossa on tehoa 150 hv (110 kW). Bensakoneen yhteydessä on 4-portainen automaatti. Dieselissä portaita on sentään automaattinakin viisi ja laatikko vaihtaa rauhallisesti ajettaessa mallikkaasti. Painettaessa kaasu pohjaan laatikko empii hetken ja tarjoaa sen jälkeen selvästi pienempää pykälää. Vaihteistossa on tarjolla myös käsivalintamahdollisuus. Ilmoitetut suoritusarvot ovat varsin kovat verrattuna vaikka selvästi tehokkaampaan bensamalliinkin. Käytännössä numeroiden mukaista ripeyttä ei löydy, mutta aivan sopiva voimanlähde 2,2-litrainen diesel on Santa Fehen. Tavanomaisiin liikennetilanteisiin riittää voimaa revittämättä, moottorin ääni pysyy siistinä ja vaihteiston empiminen vältetään. Kaupunkiajossa moottori tuntuu itse asiassa varsin pirteältä.
Ajettavuus, alusta ja melutaso
Santa Fen ajettavuudessa ei ole suurta huomauttamista. Ohjaustunto on keskinkertainen, mutta suuntavakavuus ongelmaton. Ohjaus on hidas ja raskaampi kuin useimmissa korealaisautoissa. Kokonaisuutena Santa Fe on siirtynyt askeleen kohti moottoritiemaasturia. Aivan isojen saksalaisten tasolla ajotuntuma ei kuitenkaan vielä ole. Jousitusmukavuus on hyvä. Pienten epätasaisuuksien suodattamisessa auttavat suuret pyörät. Pikkutien laajoissa heitoissa jousitus on vellova ja kolahdukset heikentävät laatuvaikutelmaa.
Voimansiirron ratkaisut ovat samankaltaisia kuin Tucsonissa. Neliveto kytkeytyy tarvittaessa käyttöön, mutta tekee sen havaittavan viiveen jälkeen. Alle 40 km/h nopeudessa nelivedon voi kytkeä myös kiinteäksi. Nelivetojärjestelmän sanotaan keskustelevan aikaisempaa paremmin vakiovarusteena olevan ESP:n kanssa.
Melutaso on ilahduttavan alhainen. Positiivisinta on moottorin siisti käyntiääni. Kuuluvin äänilähde on tuttuun tapaan renkaat. Myös tuuli suhisee jonkin verran suuremmissa nopeuksissa.
Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus
Santa Fen perusmalli on GLS, mikä tarkoittaa Hyundain merkintälogiikassa minimitasoa parempaa varustelua. Varusteita löytyykin mukavasti. Erityisen hienoa on löytää korealaisautosta aktiiviset pääntuet, sadetunnistin, B-pilarien lämpösuuttimet ja tehdasasenteinen radio/CD. Lisäksi vakiona on mm. 6 turvatyynyä, matkustajan turvatyynyn poiskytkentä, vakionopeussäädin, varashälytin, 2-vyöhykkeinen automaatti-ilmastointi, 17" kevytmetallivanteet, kattokaiteet ja sumuvalot.
3500 euron lisähinnalla saa LTD-mallin, joka tuo mukanaan nahkaverhoilun, sähköllä säädettävät etuistuimet, himmentyvän sisäpeilin, kompassin ja takaspoilerin.
Ohjaamo on kaikin puolin selkeä eikä hallintalaitteista löydä muuta huomautettavaa kuin muutamat amerikkalaistyyliset merkinnät. Kouluenglannilla on esimerkiksi vaikea arvata, mitä tekee vakionopeussäätimen nappi Coast. Ratissa on radion ja vakionopeussäätimen näppäimet. Kojetaulussa on melko mukavasti säilytyslokeroita ja erityisesti etukyynärnojan alla on paljon säilytystilaa. Ratti on korealaiseen tapaan liukasta nahkaa.
Sisustuksen ilme on siirtynyt pitkän askeleen kohti eurooppalaista tyylisuuntaa. Vanhasta muistuttaa lähinnä alkeellisen näköinen puujäljitelmä. Kojetaulun alumiininen keskiosa radioineen on erittäin tyylikäs ja samalla selkeä. LTD-mallin nahkaverhoilun punertavista reunanauhoista voi olla montaa mieltä eikä harmaa nahka muutenkaan ole kaikkein esteettisintä. Tehdastilauksena saa myös mustan tai beigen. Laatuvaikutelma on sisustuksen osalta moitteeton. Ulkona ihmetytti vakiovärisen (mustan) auton maalipinnan appelsiinimaisuus. Stereoiden ääni ei ainakaan yleisradiota kuunneltaessa tuntunut kovin korkeatasoiselta.
Kilpailuasetelma
Hyundain tuotekehitys on jälleen saanut aikaiseksi hyvän tuotteen, jolla Hyundai siirtyy askeleen kauemmaksi halpamerkkiä. Eurooppalaista näkemystä on saatu ilahduttavan paljon mukaan, vaikka Hyundain olennainen ero vaikkapa Toyotaan on se, että samoilla malleilla minimaalisin muutoksin hoidetaan niin Aasian, Amerikan kuin Euroopankin markinat.
Hinnallisesti Santa Fetä on vaikea sanoa halvaksi tai kalliiksi, sillä samankaltaisia kilpailijoita ei ole. Se on tuntuvasti kalliimpi kuin keskikokoiset katumaasturit, mutta myös niitä isompi. Premium-merkkien isoihin katumaastureihin verrattuna se taas on halpa, mutta myös pienempi ja vaatimattomampi.
12.3.2006 Timo Nurmela