Koeajossa Kia Sorento 2.2 CRDi EX
Taustaa
Toisen sukupolven Kia Sorentolla ei ole edeltäjänsä kanssa paljon muuta yhteistä kuin nimi. Edellisessä mallissa oli erillinen runko ja perusrakenteeltaan se oli takavetoinen. Uuden itsekantavalla korilla varustetun Sorenton lähin sukulainen on Hyundai Santa Fe, jonka perusrakenne ja moottorivalikoima ovat lähestulkoon samat. Puhdaslinjainen ulkomuoto ei ole muuttunut radikaalisti eikä se edusta aivan viimeisimpiä tyylisuuntauksia, mutta tuttuja piirteitä löytyy useampaankin kilpailijaan verrattaessa. Kia lupaa maasto-ominaisuuksien olevan edeltäjän tasolla, mitä on vaikea uskoa. Päämarkkina-alue on USA, mikä näkyy muutamissa ratkaisuissa.
Kori ja sisätilat
Sorento on ulkomitoiltaan hieman useimpia kilpailijoita suurempi. Tilat ovat vertailukelpoiset vaikkapa Mitsubishi Outlanderin kanssa. Pitkäkin takamatkustaja mahtuu mukavasti mukaan, mutta ylimääräistä väljyyttä takatiloissa ei ole. Keskiluokan perheautojen tilavimmissa jää ylimääräistä pelivaraa polville, mutta samanpituisissa maastureissa ei. Pääntilaa on reilusti ellei autossa ole lisävarusteista lasikattoa. Istumamukavuus on kohtalainen, vaikka penkin etureuna onkin alhaalla. Kolmas istuinrivi on lisävaruste, ja se soveltuu tavalliseen tapaan vain lapsille.
Etuistuimina on reilusti mitoitetut nojatuolit, jotka ovat varsin mukavat. Sivutuki jää kuitenkin sohvatasolle ja ristiselän tuki sijaitsee liian alhaalla eurooppalaiskokoisia kuljettajia ajatellen. Tavaratilassa näkyy Sorenton lisäpituus kilpailijoihin verrattuna, sillä pituutta on tuntuvasti enemmän. Myös leveyttä on mukavasti. Välipohjan ansiosta tavaratilan pohja muodostuu tasaiseksi. Mahdolliset lisäistuimet taittuvat siististi lattian alle ja rullaverholle löytyy säilytyspaikka.
Parkkipaikalla Sorento tuntuu kömpelöltä. Takanäkyvyys on melko heikko ja varustepakettiin sisältyvä peruutustutka tulee tarpeeseen. Myös keula on massiivinen kuljettajan paikalta katsottuna. Kääntöympyrää ei voi kehua pieneksi, mutta se ei silti ole juurikaan tavanomaista suurempi. Parkkipaikkakolhujen varalta joka suunnassa on ilahduttavasti ensimmäisenä vastassa mustaa muovia.
Moottori ja suorituskyky
Sorenton moottori on Suomessa aina tuore 2,2-litrainen diesel, joka löytyy myös Hyundain maastureista. Tehoa on 145 kW/197 hv ja vääntöä 437 Nm. Moottorin jatkeena oli koeajoautossa 6-vaihteinen automaatti, joka vaihtaa kohtalaisen pehmeästi, mutta viivyttelee toisinaan etenkin kytkettäessä veto moottorijarrutuksen jälkeen. Manuaaliasennossa vaihteisto sallii kuljettajan todellakin vaihtaa käsin, eikä lähde kovin helpolla poikkeamaan kuljettajan toiveesta. Moottorin ominaisuudet kestävät vertailun dieseltekniikan kärkinimiin. Voimaa löytyy riittävästi tämän tyyppiseen autoon.
Ajettavuus, alusta ja melutaso
Edellistä mallista ajettavuus on kehittynyt melkoisin askelin. Lyhyt, mutta monipuolinen koeajo sujui ajettavuuden osalta pääosin mukavissa merkeissä. Maantieajossa ohjaustuntoa voisi olla enemmänkin ja ilmeisesti myös suuntavakavuudessa on pieniä puutteita. Kaarreajo sujuu maasturiksi hienosti. Kaupunkiajossa Sorento on vaivaton ajettava.
Jousitus on jämäkkä ja hitaassa ajossa toisinaan turhankin kova. Moottoritiellä alusta toimii paremmin. Nelivetotekniikka on tavanomainen, kytkeytyvä toteutus. Neliveto voidaan kytkeä jatkuvaksi alle 40 km/h nopeudessa. Maavaraa on kilpailijoihin verrattuna niukahkosti (185 mm).
Äänieristys on varsin hyvä rengasmelun osalta. Moottori on karkeakäyntinen.
Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus
Varustelu on Suomessa aina EX. Siinä maininnan arvoista on mm. aktiiviset pääntuet, murtohälytin, alamäkihidastin, kevytmetallivanteet, sadetunnistin ja automaattinen 2-alueilmastointi sekä 7-paikkaisessa erillinen takailmastointi. Nahkaverhoilu maksaa verottomana 1 250 euroa ja näkyvyyspaketti 1 200 euroa. Siihen sisältyvät mm. ksenonvalot ja peruutustutka.
Sisätilojen tyyli on asiallista, mutta ei tylsää. Laatuvaikutelma on hieman vaihteleva. Osittain korkeatasoinen vaikutelma kärsii mm. muutamista halvan näköisistä muoviosista. Liukkaista nahkarateista korealaiset ovat nykyään päässeet eroon, mutta automaattivaihteiston epäkäytännöllisestä kulissista pidetään tiukasti kiinni. Vakionopeussäädin toimii moitteitta ja sen käyttönapit ovat hyvin käsillä ratissa. Ajotietokoneen käyttönappia sen sijaan joutuu etsimään. Digitaalikelloon ei ole ollut varaa tehdä tunteja 12:ta enempää. Säilytyslokerot ovat suuria ja mukitelineitä löytyy suurempaankin janoon.
Kilpailuasetelma
Kia Sorento on hinnoiteltu hivenen lähimpien aasialaiskilpailijoiden alapuolelle, joten hinta ei ole esteenä valinnalle. Kian tapaan etuna on myös 7 vuoden takuu. Ominaisuuksissakaan ei ole ratkaisevia eroja. Myös useimpien kilpailijoiden puutteet liittyvät ajettavuuteen. Tavaratilaa Sorentossa on runsaasti ja 5-paikkaiselle sallitaan peräti 2 500 kg perävaunu.
18.7.2010 Timo Nurmela