Koeajossa Suzuki Swift 1.3 GL
Taustaa
Suzuki ei ole viimeisen vuosikymmenen aikana kyennyt esittelemään kovinkaan montaa kiinnostavaa mallia. Pääpaino on ollut kotimarkkinoilla. Edellinen Swift esiteltiin vuonna 1988 ja uudistuksista huolimatta malli oli pahoin vanhentunut. 1990-luvun puolivälissä tuotanto siirtyi Unkariin, josta myös uusi Swift tulee.
Kori ja sisätilat
Uusi Swift on jo ulkonäöltään paljon aikaisempia Suzukeja kiinnostavampi. Muotoilussa on piirteitä Corollasta, Ministä ja monesta muusta tuoreesta eurooppalaismallista. Ulkomitoiltaan Swift on luokkansa pienimpiä. Se on 5 cm Yarista pidempi, mutta 20 cm Poloa lyhyempi. 150 cm:n korkeudeltaan Swift sen sijaan on varsin mittava. Tilankäyttö on tehokasta ja takaistuimella on juuri riittävät tilat 185-senttiselle samanmittaisen matkustajan takana. Niin pääntilan kuin jalkatilankin osalta liikutaan tällöin epämukavuuden rajamailla. Tilanne on sama useimmissa muissa tuoreissa pikkuautoissa. Takaovet ovat muuten avarat ja sisäänkäynti helppoa, mutta takaistuin sijaitsee oviaukon takareunaa taaempana. Etuistuimella tunnelma on Swiftissa varsin avara ja pääntilaa on yllin kyllin.
Tavaratila sen sijaan on Swiftissä pieni, mutta selkeän muotoinen. Syvyyttä löytyy paljon korkean nostokynnyksen alapuolelle, mutta pituussuunnassa tila on niukka. Takaistuin ei ole Yarisin tapaan säädettävissä, mutta monikäyttöisyys on toteutettu järkevästi. Pelkät selkänojat laskemalla saadaan tila, jossa on porras. Vaihtoehtoisesti takaistuin voidaan taitella kahdessa osassa etuistuimia vasten.
Etuistuimet ovat tyydyttävät. Istuinosa on liian lyhyt ja etureuna liian matalalla. Jarrutuksissa matkustaja valuu penkiltä. Sivutukea on riittävästi. Takaistuin on mukavuudeltaan pikkuautoksi hyvä. Etuistuinten selkänojan portaallisen pikasäädön osalta Suzuki on jäänyt 80-luvun tasolle.
Ulkopeilit ovat hyvät ja melko pystyt tuulilasin pilarit pienentävät katvealuetta. Takaikkuna on pieni ja näkymä taustapeilistä jää vaatimattomaksi. Kylkilistoja Swiftissä ei ole.
Moottori ja suorituskyky
Swiftin ainoa moottorivaihtoehto Suomessa on Igniksessä vuonna 2000 ensiesitelty 1,3-litrainen bensamoottori, jossa on tehoa 68 kW/94 hv. Komeaan lukemaan verrattuna suorituskyky jää yllättävän vaisuksi. Moottori on voimaton alakierroksilla eikä myöskään erityisen kierrosherkkä. Vähäinenkin pirteys on tuhottu ylipitkillä välityksillä. Swiftin ohituskiihtyvyys nelosella on heikompi kuin monilla saman tehoisilla kilpailijoilla viitosella. Paikaltaan kiihdytettäessä lähtö pienillä vaihteilla tuntuu etenevän mukavasti, mutta kolmoselle vaihdettaessa meno hyytyy.
Ajettavuus, alusta ja melutaso
Ajo-ominaisuuksissa Suzuki on ottanut suuren askeleen. Ohjaus on varsin hyvä eikä suuntavakavuudessakaan ole merkittävästi aihetta moitteisiin. Ohjaus on kevyt ja ajotuntuma kaikkineen on rehellisen pikkuautomainen. Kääntöympyrän halkaisija on pieni ja kaupungissa Swift on kotonaan, vaikka ominaisuudet riittävät maantiellekin.
Myös jousitus on pikkuautomainen. Puheet kiinteydestä voidaan unohtaa. Swift pomppii suurissa heitoissa kevyen auton tapaan. Selvää yritystä jousituksessa kuitenkin on. Pienet epätasaisuudet suodattuvat kohtuullisen hyvin ja kunnossa olevalla valtatiellä meno on värinätöntä.
Moottori on ääneltään mielenkiintoinen pörisijä. Moottorin ääni kuuluu tasaisessakin ajossa, mutta ylimmäiseksi melunlähteeksi nousevat nykytyyliin renkaat. Ulkopeilien tienoilta kuuluu maantiellä tuulen suhinaa. Kokonaisuutena melutaso on pikkuautoluokan normaalia tasoa.
Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus
Swiftistä on tarjolla kaksi malliversiota, jotka on nimetty Suzukin koko Suomi-historiansa ajan käyttämillä tunnuksilla GA ja GL. Perusmalli on neljälle rekisteröity 3-ovinen GA, jossa on mm. ohjaustehostin, 1-osainen takaselkänoja, avaimella avattava tavaratila, 2 turvatyynyä ja ABS-jarrut. Mukavuusvarusteita tulee vasta 5-ovisessa GL:ssä, jossa on vakiona mm. manuaali-ilmastointi, kauko-ohjattava keskuslukitus, istuinlämmittimet, sähkölasit edessä, ohjauspyörän korkeussäätö, CD-radio, käyntinopeusmittari, kulutusmittari, kuljettajan istuimen korkeussäätö, 15" pyörät ja 2-osainen takaistuin. Ainoa lisävaruste on metalliväri (390 euroa, punainen 550 euroa). Sivuturvatyynyjä ei ole Suomessa saatavana.
Hallintalaitteet ovat asianmukaiset. Mittarit ja säätimet ovat selkeitä, vaihteensiirto täsmällinen ja polkimet toimivat moitteitta. Kojetaulun keskiosan täyttää selkeä radio/CD, jolle on myös hallintanapit ratissa. Keskikonsolin etuosassa on käytännöllinen säilytyslokero ja etumatkustajan istuimen alla vetolaatikko. Hansikaslokero on pieni ja istuinten välissä säilytystilaa ei ole.
Sisustuksen antama vaikutelma on muovinen ja kova. Muovit ovat kuitenkin laadukkaita. Kojetaulun pelkistetty muotoilu on nykyaikainen, mutta muutamat pienet yksityiskohdat noudattavat vanhaa japanilaistyyliä.
Kilpailuasetelma
Swift on ominaisuuksiltaan noussut 80-luvulta 2000-luvun tasolle. Luokan keskitasoa korkeammalle ominaisuudet eivät kuitenkaan yllä. Suurimpana ongelmana on vaisu moottori. Hinnaltaan Swift 1.3 GL sijoittuu pikkuautoluokan halvempaan päähän. Samalla rahalla saa mm. Citroën C3:n, Renault Clion tai Nissan Micran. Hintaeroa luokan parhaimmistoon jää 1500-2000 euroa, joka on pikkuautoluokassa paljon rahaa. Suurin ongelma Swiftin myynnissä on saman maahantuojan Hyundai Getz, joka on ominaisuuksiltaan parempi auto ja vieläpä hieman halvempi. Uskoisin kuitenkin, että monia ostajia Swiftin moderni ja pirteä muotoilu miellyttää tavanomaisen näköistä Getziä enemmän.
18.6.2005 Timo Nurmela