Koeajossa Volvo V70 D5 Summum

Taustaa

Suomen ylivoimaisesti suosituin iso auto Volvo V70 on kokenut vastaavan uudistuksen kuin sisarmalli S80 vuotta aikaisemmin. Autot poikkeavat itse asiassa toisistaan vähemmän kuin aikaisemmin, jolloin V70 oli enemmänkin sisarmalli S60:n kanssa. Myös V70:n ulkomitat ovat nyt suunnilleen samat kuin S80:ssa. Mielenkiintoista on se, että V70 on silti edelleen hieman halvempi kuin vastaava sedan-malli.

Kori ja sisätilat

V70:n kasvu tuntuu vastaavan sitä, mitä aikaisemman mallin ostajat ovat halunneet. Aikaisemmin pienehköt takaistuintilat ovat kasvaneet ja tavaratilaan on panostettu jopa ulkonäön kustannuksella. Varsin yleinen mielipide tuntuu nimittäin olevan se, että V70:n takapään laatikkomainen muotoilu pystyine takaseinineen ja ylisuurine takalaseineen on kömpelö suhteessa melko siroon keulaan.

Takaistuimella on nyt kunnolla polvitilaa täysikokoisillekin matkustajille. S80:aan verrattuna tilannetta parantaa runsaampi pääntila. Myös leveyssuunnassa on tapahtunut selvää kasvua. Sisätilat vastaavatkin nyt tärkeimpiä kilpailijoita ja takaistuimen keskipaikka on mukavuudeltaan Volvossa jopa parempi. Takaistuimen reisituki on tosin puutteellinen. Lisävarusteena saatavat lastenistuimet ovat fiksu ratkaisu. Etuistuimet ovat pehmeät ja muotoilultaan onnistuneet lukuun ottamatta aikaisempaa lyhyempää istuintyynyn pituutta. Selkänojan kaltevuuden säätöpyörä on hyvin ahtaassa paikassa manuaalisäädöin varustetuissa malleissa.

Tavaratila on eräs luokkansa suurimmista. Erityisesti leveyssuunnassa ja yläosan korkeudessa useimmat kilpailijat jäävät jälkeen. Takaistuin laskeutuu alas kolmessa osassa, jolloin esim. suksien ohella tilaa on vielä kahdelle aikuiselle. Tavaroiden kiinnittämiseksi on älykkäitä ratkaisuja, joista osa on lisävarusteita.

Näkyvyys on keskinkertainen. Näkyvyyttä heikentävät paksut pilarit niin etu- kuin takakulmissakin. Kääntöympyrää on ilahduttavasti saatu hieman pienennettyä aikaisemmasta ja se on nyt luokan tavanomaista tasoa. Kylkilistat puuttuvat. Varapyörä on lisävaruste hintaan 0 euroa.

Moottori ja suorituskyky

Moottorivalikoimasta on aluksi tarjolla 2.5T, 3.2, 3.0T sekä tutut 2,4-litraiset dieselit 2.4D ja D5. Lähiaikoina on tulossa 2,0-litrainen bensamoottori kahtena tehoversiona sekä suorakytkentävaihteisto. Nyt tarjolla oleva automaattivaihteisto on Aisinin 6-vaihteinen. Koeajetussa 185-hevosvoimaisessa D5:ssä automaatti toimi paremmin kuin edellisen vuosimallin autossa. Vaihtotapahtuma on nyt yhtä hienostunut kuin saksalaiskilpailijoissa. Sen sijaan vaihteiston toiminnassa on toisinaan edelleen havaittavissa lievää viivettä. Moottori sinänsä on entisellään. Suorituskykyä on riittävästi vaativampaankin makuun eikä moottorin luonne jää merkittävästi jälkeen kilpailijoiden 6-sylinterisistä.

Ajettavuus, alusta ja melutaso

Ajettavuudessa Volvolla on ollut selvää kehityspotentiaalia. Parannusta onkin tapahtunut. Ohjaustunnossa ei ole suurempia puutteita ja suuntavakavuus on hyvä. Auto on ongelmaton ajaa uraisellakin tiellä. Varsinainen ajamisen ilo jää kuitenkin edelleen puuttumaan.

Negatiivinen yllätys oli 17-tuumaisilla pyörillä varustetun auton jousituksen lievä nypytys. Alusta on aikaisempaa jämäkämpi ja aivan nappiin alustan viritys ei ole onnistunut. Myöskään suurissa heitoissa meno ei ole aivan yhtä hienostunutta kuin esim. Audissa.

Melutasoa on selvästi saatu alennettua edeltävään malliin verrattuna. BMW:n tasolle Volvo ei yllä, mutta positiivista on se, että rengasmelu ei suuresti lisäänny karkeallakaan pinnalla.

Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus

Varustevaihtoehdot ovat entiseen tapaan perusmalli, Kinetic, Momentum ja Summum. Käytännössä myyntimalli on vähintään Kinetic, johon sisältyy perusmallin lisäksi mm. vakionopeussäädin, kevytmetallivanteet, sumuvalot, lämmitettävät takaistuimen reunapaikat ja radion painikkeet ratissa. Momentumissa on lisäksi mm. parkkitutka takana, sadetunnistin, ja nahkaverhoillut istuinten reunat. S80:sta poiketen täydellinen nahkaverhoilu on vasta Summumissa, jossa on lisäksi mm. bi-xenon-valot, kuljettajan istuimen sähkösäätö muistilla, 17" pyörät sekä kromilistat sivuikkunoiden ympärillä. Halvempien mallien leveät mustat ikkunanreunat ovat halvan näköiset.

Lisävarusteita saa tietysti poimittua yksittäinkin, mutta joiltakin osin varusteiden hinnat ovat korkeampia kuin Volvossa on aikaisemmin totuttu. Metalliväri maksaa 1200 euroa. Kattokiskot maksavat mustina 550 euroa, vain Summumiin saa hopeanväriset 750 eurolla. Automaattivaihteistosta joutuu dieseleissä maksamaan 2500 euroa. Bensamalleissa sen saa ilmaiseksi. Vaalean verhoilun valitsevien kannattaa valita verhoilun värisen sijasta musta ratti, josta peritään lisähintaa 50 euroa.

Kuljettajan ympäristö on lainattu suoraan S80:sta. Hallintalaitteet ovat loogiset ja toimivat. Kojetaulun keskiosan napit on kuitenkin sijoitettu hieman ahtaasti. Uutta on sähköinen käsijarru. Ohjauspyörään sijoitetut vakionopeussäätimen käyttönapit ovat kilpailijoiden viiksiä parempi ratkaisu. Vakionopeussäätimen asetettu nopeus näkyy nopeusmittarin keskellä. Mittarit näyttöineen ovat poikkeuksellisen tyylikkäät. Viimeisteltyä vaikutelmaa antavat myös näyttöjen suomenkieliset tekstit. Sisustus on kokonaisuutena tyylikäs ja laatuvaikutelma joiltakin osilta yli saksalaistason. Säilytystilaa on melko niukasti ja hansikaslokero pieni ja vaikeasti käytettävä.

Kilpailuasetelma

V70 nousee pienistä puutteistaan huolimatta kokonaisuutena luokan parhaimmistoon. Myös hinnat ovat kohonneet aikaisemmasta, vaikka verrattaisiinkin hinnastoon ennen Classic-tarjouksia. Jos on valmis tyytymään pienitehoisempaan moottoriin kuin Volvo tällä hetkellä tarjoaa, Audi A6 on edullisempi. Runsailla varusteilla ja tehokkaalla moottorilla varustettuna V70 on kuitenkin tuntuvasti saksalaisia halvempi. Samaan aikaan täytyy kuitenkin muistaa, että esim. V70:n kanssa samalle pohjalevylle tehty Mondeo on kooltaan yhtä suuri auto paljon halvempaan hintaan. 

24.8.2007 Timo Nurmela 

takaisin