Koeajossa Toyota Verso 2.0 D-4D Linea Sol
Taustaa
Toyota on uusinut tila-autoaan varsin tiheään tahtiin. Nyt on menossa seitsemän vuoden aikana jo kolmas mallisukupolvi, joista ensimmäinen tuli Japanista ja uudemmat on suunniteltu Eurooppaa varten ja valmistettu Turkissa. Nimestä pudotettiin Corolla pois. Tähän on hyvä peruste: auto perustuu nyt enemmänkin Avensikseen. Keskiluokan tila-autot ovat menestyneet Euroopassa hyvin, Suomessa menestys on ollut vaatimattomampaa. Markkinajohtaja vuonna 2008 oli Euroopassa Citroën C4 Picasso ja Suomessa Corolla Verso. Uuden Verson ohella markkinoita pyrkii valtaamaan itselleen uusi Renault Scénic.
Kori ja sisätilat
Verson muotoilu on selkeän yksinkertaista, vaikka korostettuja yksityiskohtia onkin tullut edeltäjään verrattuna lisää. Perusmuodoltaan Verso vastaa pieniä viistoperiä, vaikkapa Yarista tai Aurista. Luonnossa on kuitenkin helppo havaita, että auto on niitä tuntuvasti suurempi. Edeltäjään verrattuna pituutta on tullut lisää 7 cm ja leveyttä 2 cm. Pituus asettuu Renaultiin verrattuna lyhyt- ja pitkäakselivälisen mallin puoliväliin, akseliväliä on jopa sentti enemmän kuin pitkässä Renaultissa. Sen tavoin myös Verso on saatavissa 7-paikkaisena versiona.
Keskirivin istuimet ovat erilliset ja niissä on pituussäätö ja selkänojan korkeussäätö. Keskirivin tilat ovat kilpailijoiden pitkiinkin versioihin verrattuna kilpailukykyiset. Tilaa on hulppeasti pitemmällekin matkustajalle ja ilahduttavasti keskitunnelia ei ole. Kolmannen rivin tilat soveltuvat ainoastaan lapsille, kuten kilpailijoissakin. Etuistuimella tunnelma on avara. Istuimet on sijoitettu korkealle ja niiden muotoilu on varsin onnistunut ja tuki riittävä. Selkänojan säätö on portaallinen ja ohjauspyörä jää pituussäädöstä huolimatta varsin eteen, mikä voi häiritä lyhytkätisiä. Pehmustukseltaan istuimet ovat Toyotaksi poikkeuksellisen kovat.
Tavaratilaa on 7-hengen miehityksellä minimaalisesti. Takimmaiset istuimet taittuvat tuttuun tapaan lattian alle piiloon. Tavaratilan takareunaan lattian alle jää käytännöllinen tavaratilan levyinen lokero, johon on tehty paikka tavaratilan rullaverholle ja lisäksi mahtuu vielä tavaraa. Keskipenkin istuimien selkänojat laskeutuvat hienosti samalle tasolle tavaratilan pohjan kanssa. Selkänojien kääntämisen helpottamisessa olisi vielä hieman askaretta suunnittelijoille.
Ikkunat ovat laajat ja näkyvyys kaikkiaan hyvä. Muiden tila-autojen tapaan etupilarit ovat loivat ja keula ei näy kuljettajan paikalta. Kaikkiaan Versokin tuntuu ratin takaa isolta autolta parkkihalleja ajatellen, mutta samanlaista toivottomuuden tunnetta kuin C4 Picasson ratissa perheenemäntä ei täällä kohtaa. Ulkopeilit ovat suurehkot. Kääntöympyrän halkaisija vastaa Avensista eli ei ole erityisen pieni. Kylkilistoja ei ole.
Moottori ja suorituskyky
Moottorit ovat samoja kuin Avensiksessa. Tarjolla on 1,6- ja 1,8-litraiset bensamoottorit sekä 2,0-litrainen ja kaksi 2,2-litraista dieseliä. 1,6-litraiseen saa automatisoidun manuaalivaihteiston ja pienitehoisempaan 2,2-litraiseen dieseliin automaattivaihteiston. Vaihteita on kaikissa malleissa kuusi. Dieseleissä on hiukkassuodatin. Koeajettu 2,0-litrainen diesel (126 hv) on pienillä kierroksilla melko puhditon. Yli 2000 kierroksella voimaa on tyypilliseen dieselien tapaan mukavasti. Kadunkulmissa joutuu vaihtamaan aina kakkoselle. Käyntiääni on tyhjäkäynnillä hiljainen, mutta kiihdytyksissä karkea.
Ajettavuus, alusta ja melutaso
Alusta on edeltävän mallin tapaan melko jäykkä. Ohjaustunto on hyvä ja suuntavakavuus moitteeton. Tältä osin kehitys on mennyt aimo harppauksen oikeaan suuntaan, edeltäjälle ongelmallista sivutuulta ei tosin nyt esiintynyt. Alusta toimii nopeassa ajossa hyvin, mutta pienet epätasaisuudet tuntuvat etenkin hitaassa ajossa enemmän kuin useimmissa kilpailijoissa. Ohjaus on kaupunkiajossa mukavan kevyt.
Rengasmelu vaihtelee voimakkaasti tienpinnan karkeuden mukaan. Sileähköllä pinnalla auto on yllättävän hiljainen ja totuttua voimakkaammat tuulen suhinat nousevat rengasäänen yläpuolelle. Karkealla pinnalla sointi on vähintäänkin tavanomainen. Kiihdytyksissä moottorin ääni on kovin dieselmäinen.
Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus
Verson perusmalli on Linea Terra. Siihen sisältyy mm. 7 turvatyynyä, manuaalinen ilmastointi, ajotietokone ja integroitu audiojärjestelmä kaukosäädöllä. Linea Solissa on noin 1400 euron lisähinnalla lisäksi automaatti-ilmastointi, sähkölasit takanakin, sumuvalot, lentokonepöydät, bluetooth ja nahkaratti. Linea Sol Plus tuo lisäksi kevytmetallivanteet, tummennetut takaikkunat, sadetunnistimen, tummentuvan peilin ja peruutuskameran. Luxury-mallissa on ksenonvalot, lasikatto ja CD-vaihtaja. Lisävarusteena saa tehtaalta vain metallivärin, Soliin vakionopeussäätimen, Sol Plussaan lasikaton sekä kahteen kalleimpaan malliin navigaattorin.
Sisustuksen tyyli on paljon edellä esim. Avensista. Kojetaulun muotoilu on sinänsä hillittyä. Mittaristo on sijoitettu lähelle kojetaulun keskiosaa. Vaihdevipu on nostettu korkealle ja vaihteensiirto toimii napakasti. Harppaus neloselta kuutoselle tosin ei sujunut aivan sujuvasti. Hallintalaitteet ovat tavanomaiset eikä niiden toiminnoissa ole puutteita. Verhoilukangas on laadukasta eikä muovienkaan laadussa ole juuri moittimista. Säilytyslokeroita on runsaasti.
Kilpailuasetelma
Verson hinnat ovat nousseet maltillisesti edeltäjään verrattuna. Silti se sijoittuu luokkansa kalliimpaan päähän. Varsinkin mallistoon vihdoin saatu automaattivaihteinen diesel on jo melkoisen kallis yli 36 000 euron lähtöhinnallaan. Verso on ominaisuuksiltaan kilpailukykyinen ja mahdollisuudet hyvän markkina-aseman säilyttämiseen näyttävät lupaavilta.
28.5.2009 Timo Nurmela