Koeajossa Hyundai i30 1.6 CRDi Classic
Taustaa
Hyundain malleista vain katumaasturi Tucsonilla on ollut läheinen rinnakkaismalli Kia-mallistossa. Nyt esitelty i30 sen sijaan on läheistä sukua Kia Cee´d:lle. i30 on Hyundain ensimmäinen suoraan Golf-luokkaan sijoittuva malli. Uusi mallinumerointikäytäntö antaa viitteitä siitä, että hieman pienempi Accent tulee poistumaan mallistosta. Numerosarjassa on tilaa vain kahdelle i30:a pienemmälle mallille eli Atosin ja Getzin seuraajille. Yllättävää sinänsä, että Hyundai siirtyy mallinimistä persoonattomiin numeroihin, joiden logiikassa useammallakin valmistajalla on ollut vaikeuksia mallivalikoiman laajentuessa.
Kori ja sisätilat
i30 asettuu kooltaan aivan samoihin mittoihin tärkeimpien kilpailijoidensa kanssa. Akseliväli on muutaman sentin luokan vakiomittaa pidempi. Ulkomuoto on moderni, mutta jotenkin vaatimaton. Perän BMW:ltä kopioitu muotoilu on särmikäs, mutta muuten yritystä olisi voinut olla enemmänkin. Auto, Motor und Sportin lukijakyselyssä tämän kokoluokan autoista i30:n muotoilua piti onnistuneena kaikkein pienin joukko saksalaisia.
Sisätilojen arvioinnin voi kopioida suoraan Kia Cee'din koeajosta, sillä erot ovat minimaalisia: "Takaistuintilat ovat luokkansa kärkitasoa yhdessä muutaman suosikkimallin kanssa. Auton suurehko leveys tuntuu myös sisällä ja niin polvi- kuin pääntilaakin on riittävästi pitemmällekin takamatkustajalle. Myös istumamukavuus takana on hyvää tasoa." Pieni ero Kiaan on takaistuimen korkeudessa, joka on Hyundaissa hieman suurempi pääntilan kärsimättä. Myös etuistuin on ala-asennossakin varsin korkealla. Pehmustukseltaan melko kovissa etuistuimissa on voimakas sivutuki ja pääntuki on joidenkin mielestä ehkä liiankin lähellä. Ainakin se tulee nostettua riittävän korkealle, sillä ala-asennossa se painaa ikävästi yläselkää. Istuintyyny voisi jälleen kerran olla hieman pidempi. Selkänojan säätö on alkeellinen portaallinen pikasäätö, josta jo luultiin päässyn eroon.
Tavaratilan koko on luokan normitasoa eli 340 litraa. Takaluukku ei ole kovin väljä. Tavaratilan pohja saadaan laajennettuna tasaiseksi, kun myös istuinosa käännetään.
Lyhyeltä kuljettajalta jää keula näkemättä. Muuten näkyvyys eteen on hyvä. Takaikkunasta näkymät ovat monen muun uutuuden tavoin rajalliset. Ulkopeilit ovat riittävän suuret. Kylkilistoja ei ole. Kääntöympyrän halkaisija on luokassaan suurehko.
Moottori ja suorituskyky
Moottorivalikoima on laaja ja ajanmukainen. Bensakoneita on tarjolla 1,4-, 1,6- ja 2,0-litraiset. Dieseleitä on kaksi eritehoista 1,6-litraista sekä 2,0-litrainen. Koeajoautossa oli pienitehoisin diesel. Tämänkin moottorin 66 kW/90 hv riittävät kevyesti selättämään 1,6-litraiset bensakoneet. Moottori on vetoalueellaan kiitettävän joustava, mutta pienillä kierroksilla voima on hukassa. Viitosvaihteella kiihdytys 60 km/h:sta vie aikaa. Kokonaisuutena moottori on miellyttävä tuttavuus ja kelpaa malliksi VW-konsernille, joka edelleen rämpii vanhanaikaisten pumppusuutindieseliensä kanssa.
Ajettavuus, alusta ja melutaso
Alustassa ovat i30:n merkittävimmät erot Kiaan. Jousituksen viritys on Hyundaissa pehmeämpi. Kia jää mukavuudessa jälkeen useimmista tämän luokan autoista, mutta Hyundai on luokan keskitasolla. Pehmeämmästä alustasta huolimatta Hyundai ohjautuu Kiaa herkemmin. Ohjaukseen pätevät kokonaisuutena kuitenkin samat arviot: "Ohjauksen keskitys on riittävä ja maantiellä ohjaus on tanakka. Todellista tuntumaa pyöriin ei kuitenkaan ole. Kuljettajan vilkuillessa sivulle tulee ajosuunnan vaihtuminen yllätyksenä."
Moottorin ääni on lämpimänä hyvin bensakonemainen. Se nousee kuuluviin ainoastaan kiihdytyksissä eikä silloinkaan häiritsevästi. Yli muiden nouseva melun lähde on rengasmelu. Sekään ei kuitenkaan sävyltään ole paha.
Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus
Varustetasoja on kolme ja ne ovat sidoksissa moottoreihin. Pienitehoisimman bensa- ja dieselmoottorin yhteydessä varustetaso on Classic. Siinä on 6 turvatyynyä, aktiiviset pääntuet, murtohälytin, manuaali-ilmastointi, ajotietokone, radio/CD ja kauko-ohjattava keskuslukitus. Comfortissa on lisäksi mm. ajonvakautus, stereoiden säätimet ratissa, keskikyynärnojat edessä ja takana, nahkaratti ja sumuvalot. 2,0-litraisten varustetaso on varsin hintava Style, joka tarjoaa mm. vakionopeussäätimen, kangas/nahkaverhoilun ja sadetunnistimen.
Lisävarusteita ei metallivärin lisäksi ole tarjolla. Niitä saadaan ehkä myöhemmin, kun i30:n tuotanto siirtyy Tsekkiin. Värivaihtoehtoja sen sijaan on melko runsaasti. Sisustusväri tosin on aina musta. Hallintalaitteet toimivat Kiaa luontevammin. Kytkin on tosin hieman pitkäliikkeinen. Vaihteensiirto on sujuva ja napakka. Sisustus on modernin näköinen. Mittarivalaistus on pirteän sininen. Säilytyslokeroita on runsaasti, mutta ne ovat melko pienikokoisia. Laatuvaikutelma on moitteeton, mutta erityisen korkeatasoisia käytetyt sisustusmateriaalit eivät ole.
Kilpailuasetelma
Hinnat ovat varustelu huomioiden noin 1000 euroa Kian yläpuolella paitsi 2,0-litraisten, jotka Hyundai on hinnoitellut erittäin kalliiksi. i30 ei siis ole erityisen halpa. 1,6-litraisissa bensaversioissa Aurisin saa samaan hintaan. Dieselinä Kia on hieman halvempi. Myös 90-hevosvoimainen perusdiesel on varteenotettava vaihtoehto. Ajonvakautus siitä tosin jää puuttumaan. Erityisen helppoa i30:n markkinointi ei näillä hinnoilla ole, vaikka auto sinänsä on kilpailukykyinen.
23.9.2007 Timo Nurmela