Koeajossa Toyota iQ 1.0 VVT-i
![]()
Taustaa
Toyotalla on parin vuoden hiljaiselon jälkeen menossa uutuustulva. iQ on 3-metrinen uutuus, joka on tehty suoraan Smartin kilpailijaksi. Olennaisena erona esikuvaan on takaistuin, mikä lisää merkittävästi auton käyttöarvoa. Toyotalle epätyypillistä on auton premiumtyyppinen hinnoittelu: se on Aygoa, Yarista ja 1,3-litraisena jopa Aurista kalliimpi.
Kori ja sisätilat
iQ:n myyntivaltteja on pirteä muotoilu. Auton etuistuimilla tilantuntu on kuin selvästi isommassa autossa, joskin pääntilaa on tavanomaista niukemmin 1,5 metrin korkeudesta huolimatta ja korkealla sijaitsevia liikennevaloja on vaikea nähdä matalasta tuulilasista. Ajoasentoa parantaisi, jos istuinta saisi matalammalle ja ohjauspyörää lähemmäksi. Nyt ohjauspyörän pituussäätöä ei ole ja selkänojan säätö on portaallinen. Istuimet sinänsä ovat muotoilultaan varsin hyvät ja reisitukeakin on mukavasti.
Tilankäytössä ideana on tarjota tilaa kolmelle aikuiselle ja yhdelle lapselle eli iQ on 3+1-paikkainen. Matkustajan istuin on sijoitettu edemmäksi kuin kuljettajan istuin ja tämä mahdollistaa keskimittaa lyhyemmän aikuisen sijoittamisen matkustajan taakse. Takaistuimelle on myös yllättävän helppo kulkea, mutta etuselkänojan kaltevuuden joutuu säätämään muistin puuttuessa uusiksi. Takaistuimella istutaan pää lähes kiinni takalasissa. Peräkolarissa turvana on takaikkunan turvatyyny. Matalien selkänojien ja pääntukien takia muuta turvaa ei olekaan. Takasivuikkunat ovat minimaaliset, joten näkymät takaistuimelta ovat rajalliset. Tavaratilaa ei käytännössä ole edes kauppakasseille ja takaluukku avautuu jostakin syystä vain runsaan 160 cm:n korkeuteen. Nostokynnys on suuri. Hattuhyllyn virkaa toimittaa neppareilla kiinnitettävä kangas.
Näkyvyyden suhteen on tehty monia kompromisseja. Lyhyt keula on helppo arvioida ja myös perän sijainti on kuin käden ulottuvilla. Takaviistoon näkymät ovat pahoin vajavaiset ja myös suoraan sivulle katsottaessa keskipilarit kaventavat näkökenttää. Myös edempänä istuva etumatkustaja rajoittaa näkymiä sivulle. Ulkopeilit ovat hyvät. Kylkilistoja ei ole. Kääntöympyrän halkaisija on ylivoimaisesti markkinoiden pienin - noin metrin Smartia pienempi.
Moottori ja suorituskyky
Moottorivalikoima vastaa Yarista. 1,0- ja 1,3-litraisia bensamoottoreita täydentää 1,4-litrainen diesel. Koeajettu 3-sylinterinen perusmoottori on aivan riittävä iQ:n käyttötarkoitusta eli kaupunkiajoa varten eikä moottoritienopeuskaan tuota suurempaa tuskaa, kunhan vauhdin saa ensin kerättyä. Ohituskiihtyvyys maantiellä on vaatimatonta. 60 km/h nopeuteen asti 1,0-litrainen iQ kiihtyy kuin huomattavasti suuremmalla moottorilla varustettu auto. 1,0-litraisen iQ:n saa myös portaattomalla automaattivaihteistolla varustettuna.
Ajettavuus, alusta ja melutaso
iQ:n ajo-ominaisuudet sopivat selvästi Smartia paremmin maantieajoonkin. Suuntavakavuus on hämmästyttävän hyvä lievää uraherkkyyttä lukuun ottamatta. Ohjaus on hitaammassa nopeudessa tunnoton, mutta moottoritiellä löytyy tuntoakin. Ohjaus on nopea ja vaatii tottumista, koska auto kääntyy totuttua nopeammin.
Myös jousituksen virityksessä on onnistuttu auton kokoon nähden hyvin. Tämän kokoisessa autossa joudutaan pakostakin hyväksymään jonkinasteinen hermostuneisuus kuopissa.
Melutaso on hiljaisempi kuin monissa isommissa pikkuautoissa. Karkealla pinnalla rengasmelu on voimakasta. Silti melutasonkin osalta iQ on selkeästi edellä Smartia.
Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus
Varustelu on karkeasti samalla tasolla pikkuautojen myydyimpien malliversioiden kanssa. Turvallisuusvarustelu on kattava: ajonvakautus, peräti 9 turvatyynyä ja aktiiviset pääntuet. Mukavuusvarustelu sisältää perushintaan mm. manuaali-ilmastoinnin, kevytmetallivanteet, suppean ajotietokoneen ja radio/CD:n. Noin 1300 euron lisähinnalla saa iQ2-version, jossa on lisäksi mm. avaimeton kulku, automaatti-ilmastointi, sadetunnistin ja tummentuva sisäpeili.
iQ:n sisustuksen tyyli hämmästyttää. Tyyli tuntuu itse asiassa olevan hukassa. Mitään premiumia iQ:n sisustuksessa ei ainakaan ole. Ehkä jotakin pikkunäppärää japanilaisuutta, sitäkin tosin kovana ja kylmänä versiona. Noin 600 eurolla saa nahkareunaiset istuimet, jotka hieman parantavat vaikutelmaa. Sisustuksen ruskea väritys on omalla tavallaan hieno. Kojetaulun keskiosan kiiltävä kovamuovi jatkuu vaakatasossa kojetaulun päälle. Tämä kiiltää sopivassa olosuhteessa häikäisevästi. Samoin vaihdekepin kromireunukseen osuu joskus aurinko häiritsevästi samoin kuin Urban Cruiserissa.
Hallintalaitteet toimivat pääosin tavanomaisesti. Radion säätö on ainoastaan ratin vaikeakäyttöisessä joystick-tyyppisessä napissa. Säilytystiloja ei juurikaan ole. Hansikaslokerokaan ei ole mahtunut mukaan, tilalle saa lisähintaan tarrakiinnitteisen hansikaslaukun. Takaistuimen turvavyön soljet kolisevat ärsyttävästi kovamuovisiin sivuseiniin.
Kilpailuasetelma
iQ:n ainoa suora kilpailija on Smart. Siihen verrattuna se on parempi lähes kaikessa. Ajo-ominaisuuksien, mukavuuden, melutason ja etuistuintilojen osalta iQ on kilpailukykyinen isompienkin pikkuautojen kanssa. Perustetta auton kovalle hinnalle ei löydy. Sitä eivät tue ainakaan tavanomainen varustetaso ja halvan tuntuiset sisustusmateriaalit.
21.4-3.6.2009 Timo Nurmela